Suku-uutiset myös Facebookissa - JuhanSuku

28.11.2006

Muinaishauta

Karjaan läpi virtaava Mustionjoki laajenee eräässä kohdassa pieneksi järveksi, joka on saanut nimen Päsarträsket. Järvestä hieman kaakkoon sijaitsee upea Fängkärrsberget, jonka laella on muinaishauta. Kuvasin tuon jo ammoin laonneen kivirakennelman toukokuussa 1981.




Läheisillä kallioilla sijaitsee useita muita vastaavan tyyppisiä hautoja. Karjaa on ollut asuttuna jo tuhansien vuosien ajan ja Mustionjoen varrella on myös salaperäisen Junkarsborgin rauniot. Tästäkin linnasta minulla pitäisi olla kuvia, jahka saan ne kaivettua esille jostain.
Fängkärrbergetin eteläpuolella on Mjölbolstan kylä. Sen talot Jutans, Joddas, Knuts, Mangs, Klemets ja Mengels ovat tulleet tutuiksi mm. Tallqvist-suvun eri jälkeläishaarojen kohdalla.
Päsarträsketistä länteen on Romsarbyn kylä. Sen nimen taustalla saattaa olla vanha ruotsinkielen verbi "romsa", joka tarkoittaa "seipäilyä". Kylän kohdalla joki nimittäin kapenee rajusti ja veneitä on tarvinnut lykkiä eteenpäin pitkillä kepeillä l. seipäillä. Samassa paikassa sijaitsevan Junkarsborgin linnan nimeä ei löydy vanhoista asiakirjoista. Junkkari tarkoitti keskiajalla kuninkaan täysi-ikäistä, naimatonta poikaa, mutta yhtään sopivaa kokelasta linnan perustajaksi ei ole löytynyt.

27.11.2006

Grabbacka

Karjaalla sijaitsee monia kiehtovia, historiallisia muistomerkkejä. Yksi näistä on Grabbacka. Tämän kivisen kartanolinnan rakentamisen aloitti Måns Andersson, jonka poika Nils Grabbe tuli tunnetuksi mm. Viipurin linnan päällikkönä. Nils oli syntynyt Grabbackassa n. 1490. Hän kuoli 1549 ja tuli haudatuksi Karjaan kirkon lattian alle.

Tämän jälkeen kartano siirtyi hänen vävylleen, Beata -tyttären puolisolle, Erik Stålarmille. Heidän poikansa Arvid omisti tilan jonkin aikaa, kunnes se siirtyi hänen nuoremmille veljilleen.

Suvun sisällä Grabbacka siirtyi aina vuoteen 1685, jolloin omistajaksi tuli Fagervikin ruukinpatruuna Karl Billsten. Vanha kartanolinna tuhoutui lähes kokonaan tulipalossa 1672 ja sen perustuksien liepeille rakennettiin vaatimattomampi, puinen rakennus.


Grabbackasta on nykyisin jäljellä kellarikerros sekä pieniä fragmenttejan yläkerroksista. Nämä oheiset kuvat olen ottanut 20.5.1981!


26.11.2006

Johan Gustaf Hagerström


Pusulan kirkon vierellä levittäytyvältä hautausmaalta löytyi kesällä 2006 tämä muistokivi. Sen alla lepää Karisjärven kylän Heikkalan talon isäntä Johan Gustaf Hagerström, vaimonsa Agata Sofia Corenius sekä neljä heidän lastaan.

Johanin isä oli ollut talon edellinen isäntä ja äiti Anna Kreetan isä puolestaan oli Öystin talollinen kirkonkylästä. Agata Sofian isä oli Järvenpään kylän Jukon talollinen.



24.11.2006

Suomen Sukututkimusseura

Suomen Sukututkimusseura täyttää ensi vuonna 90 vuotta. Siinä on tällä hetkellä seuran nettisivujen (www.genealogia.fi) mukaan noin vajaat 6000 jäsentä. Seuran tarkoituksena on edistää henkilö- ja sukuhistoriallista tutkimusta sekä tehdä tunnetuksi alan tutkimustuloksia.

Suurelle yleisölle tunnetuin toiminnan muoto on varmastikin Hiski -projekti. Internetin kautta käytettävään tietokantaan on kattavasti tallennettu valtava määrä seurakuntien kastettujen, vihittyjen, haudattujen ja muuttaneiden luetteleoita. Ne ovat helposti selattavissa miltä tahansa koneelta, veloituksetta.

Koska kaikenlainen kehitystyö vaatii taloudellisia panostuksia, olisi mahdottoman hyvä saada Seuraan lisää jäseniä - erityisesti näin juhlavuoden alla. Vain näin voimme taata suomalaisen sukututkimuksen tulevaisuuden.

Pyydänkin kaikki tämän tekstin lukeneita vakavasti harkitsemaan jäseneksi liittymistä. Ohjeet löytyvät ym. sivustolta. Vuosimaksu on 38 euroa ja se on todella pieni summa jopa aloittelijalle!

Tervetuloa mukaan!

23.11.2006

Tarvitsetko apua selvityksiisi

Olen vuosien mittaan saanut erittäin paljon pyyteetöntä apua omiin selvityksiini ja nyt on aika yrittää antaa jotain takaisin!

Jos sinulla on 1700-1800-luvuilla joku ongelmakohta, johon kaipaisit apua, niin ota yhteyttä. Katsotaan yhdessä miten asia voisi ratketa. Autan mieluiten Uudenmaan sekä Varsinais-Suomen sukuja tutkivia.

En lupaa mitään, en veloita mitään - yritän nimittäin samalla itse opiskella sukututkimusta käytännön tasolla.

Kaikki kysymykset ja niihin laatimani vastaukset ilmestyvät blogiini - tämä sen takia, että joku muukin voi kaivata samoja tietoja. Kysyjän nimi jää luonnollisesti vain omaan tietooni.

Lähetä postia osoitteella sukupalaute@saunalahti.fi

ps. tarkoitus on etsiä yksittäisiä "ongelmalapsia", ei tehdä varsinaisia sukuselvityksiä!

21.11.2006

Lunderberg - von Lund

Muutama päivä sitten kirjoittelin ym. suvusta. Olen nyt muutamaan otteeseen päivittänyt ao. taulustoa, joka on näkyvillä tässä samassa blogissa.

Kiitoksia Terhille ja Henrikille täydentävistä tiedoista ja korjauksista. Valitettavasti aivan kaikkea en ole vielä ehtinyt kirjata, mutta työn alla ovat.

Talkooperinne

Kiskon Kajalan kylän Tinon talon väki ja iso joukko naapureita kokoontui joskus 1940- tai 1950-luvulla heinätalkoisiin. Tauolla maistui emäntäväen keittämä kahvi ja taatusti kotitekoinen hiivaleipä!




Kuvan etualalla hörppii isoisäni kahvit oikeaoppisesti tassilta.

17.11.2006

Kiskon Leilän rusthollin von Lund / Lunderberg -suvut

Kuninkaallisessa kirjeessä 6.9.1628 mainitaan Casper von Lunden, suomalainen ratsukorpraali. Hän sai tuolloin eliniäkseen hallintaansa kaksi tilaa Pohjan pitäjän Skurusta. Tämä paikka sijaitse Pohjanlahden perimmäisessä pohjukassa. Nykyään alueella on mm. satama ja käytöstä poistunut rautatieasema.

Muutamaa vuotta myöhemmin eli 1634-35 ratsumestari Casper mainitaan Kiskon Leilän ratsutilan omistajana. Tuosta ajankohdasta 150 vuotta eteenpäin talo oli mainitun suvun omistuksessa, kunnes perhe myi sen eräille ruukinpatruuna veljeksille.

Werner Wickström on Suomen Sukututkimusseuran Genos-lehden numerossa 27. vuodelta 1956 tehnyt selkoa suvun alkuvaiheista muutaman sukupolven ajalta eli Leilän ratsutilan myyntiin saakka.

Olen oheiseen taulustoon koonnut lisää jälkipolvia ja hieman laajentanut W. Wicktrömin miehiin keskittynyttä esitystä myös naispuolisia jälkeläisiä koskevaksi. Taulusto alkaa Casperin pojanpojasta, n. 1648 syntyneestä isoisänsä kaimasta. Hänen puolisonsa oli Brita Jöransdotter.


Taulustoa tutkimalla huomaa, miten valtavan monen länsi-uusimaalaisen ratsutilan isäntä tai emäntä oli Casper von Lundin jälkeläinen. Tulen täydentämään tiedostoa jatkossa, joten lisätietojakin saa lähettää.

Olisin myös erittäin kiinnostunut tietämään Leilän rusthollin sijainnin - vaikka Kisko on muutoin tuttua aluetta, en tiedä tämän tilan tarkkaa paikkaa.

15.11.2006

Claudius Martini Brennerus




Kulosaaren Brenner-sukuun kuulunut kirkkoherra ja rovasti Claudius Martini Brennerus, tuttavallisemmin Clas, kirjoitti vuosina 1638, 1657 ja 1661 nimikirjoituksena kauniin lennokkaasti virkatehtävissään. Isänsä Mårten Simonssonin tavoin Clasilla oli oma sinetti, joka näkyy alimpana kuvassa.

Vuonna 1912 julkaistussa "Slägterna Brenner i Finland" kirjasessa kerrotaan Clasista seuraavaa;

magister, fältpredikant vid finska rytteriet 1630-1633, då han för sjukdom lämndae tjensten domkyrkoekonom i Åbo 26.4.1636-1638, der har Domkyrkan och Akademien mycket godt uträttat hafver, kyrkoherde i Loimijoki 1639, i Töfsala 21.5.1640, prost 1650, egare af Koivisto rusthåll och hemman if Töfsala, död i Töfsala 1670.

14.11.2006

Viilari Väinö Verhola

Isoenoni Väinö oli syntynyt Karjalohjalla 10.5.1919. Hän tuli perheensä mukana Lohjalle 1930, jossa isä Kustaa Fredrik kuoli saman vuoden lopulla.

Väinö kävi ammattikoulua ja työskenteli 30-luvun lopulla viilarina Virkkalassa. Kuvassa nuoret miehet ovat kerääntyneet ehkä jo sotaan lähdön tunnelmissa. Väinö äärimmäisenä oikealla.





Jatkosodassa Väinö palveli alikersantin arvolla ja elokuun 10. päivä vuonna 1941 hänen osastonsa joutui taisteluun Kiestingin Kapustnajajoella. Kellon 12 aikaan keskipäivällä hän haavoittui ja kuoli vammoihinsa seuraavana aamuna puoli yhdeksältä. Äiti Selina oli kuollut jo 1934 ja kahden sisaren raskaaksi velvollisuudeksi jäi vastaanottaa rykmentin pastorin kaavamainen kirje sodan uhriksi joutuneesta pikkuveljestä, joka kaatui ainoastaan 22-vuotiaana.

Vieläkin ankarammaksi järkytys kasvoi, kun vain pari viikkoa myöhemmin perheen neljäs lapsi, Kalle, jäi sotavangiksi Aunuksen Levinassa. Kalle kuljetettiin vankileirille nro 99, Spasskin asutuskeskukseen Karagandan alueella. Paikka sijaitsee nykyisessä Kazakstanissa. Siellä hän sairastui lähes heti viettäen lähes koko vankeusaikansa sairaalassa. Helmikuun lopulla 1942 hän menehtyi vesipöhöön ja vatsatautiin vain 33 vuotiaana.

13.11.2006

Mårten Simonsson

Helsingin Kulosaaresta kotoisin ollut ns. Uudenmaan Brenner -suku on esitelty erittäin kattavasti Magnus Brennerin jo vuonna 1912 ilmestyneessä kirjasessa. Aivan ensimmäisten sukupolvien kohdalla hän on tehnyt eräitä virhepäätelmiä ja myöhemmät tutkijat ovat näitä sitten korjanneet.

Mårten Simonssonia voitaneen pitää eräänlaisena suvun kantaisänä, vaikka hänestä voidaan edetä vielä muutamia sukupolvia taaksepäinkin. Mårten pojista useat kouluttautuivat papillisiin virkoihin ja hänen eräissä yhteyksissä kiistanalaistettu tyttärensä Helena oli Taivassalon kirkkoherran, herra Alftaniuksen puoliso.

Yllä mainitusta kirjasta löytyy esimerkkeinä Mårtenin nimikirjoituksia ja sinettejä.




Seuraavassa taulustossa on esitelty eräitä Mårtenin jälkipolvia aina kymmenenteen sukupolveen saakka - taulusto on taatusti puutteellinen!

12.11.2006

Sofian jälkeläiset

Esiäitini Sofia Andersdotter oli kaksi kertaa naimisissa. Ensimmäinen puoliso oli Karjalohjan Katteluksen ja Tallaan ratsutilojen isäntä Henrik Svensson, joka kuoli vuonna 1650. Henrikin isä Sven Eriksson oli kapteeni, joka oli tullut Ruotsista Suomeen 1576 ja sai Tallaan lähellä sijainneen Katteluksen tilan vuonna 1586.

Poika Henrik sai omistukseensa kaikkiaan kolme Tallaan kylän taloa 1630-luvull.a

Sofian toinen aviomies oli Jesper Persson, joka ilmeisesti isännöi tiloja Henrikin kuoleman jälkeen. Jesperiltä tilat siirtyivät ensimmäisestä avioliitosta syntyneille pojille.

Sofialla oli kahden puolisonsa kanssa ainakin kuusi lasta, joista viisi mainitaan nimeltä. Heillä kaikilla oli taas omia jälkeläisiä. Oheisessa taulustossa on Sofian jälkeläisiä aina kahdeksanteen sukupolveen saakka. Joukossa on niin torppareita, renkejä, merimiehiä kuin professoreita, rusthollareita ja rovasteja.



10.11.2006

Herra Åström osti talon

Lohjan Varolan yksinäistalo oli itseasiassa kolmas kylään perustettu "savu". Jo vuonna 1587 häviävät kylän muut talot ja Varola jää yksin päivystämään Karkalinniemeen johtavan tien varrelle.

Wareliusten suvun jäsenet omistivat Varolan vuodesta 1557 aina vuoteen 1878. Vuosina 1876-78 talo oli tosin ollut vuokralla. Tuon 321 vuoden aikana tilalla oli seuraavat omistajat - nimen perässä on sukulaisuussuhde edelliseen isäntään;

Pietari Niilonpoika 1557-77
Erkki Pietarinpoika 1580, poika
Niilo Pietarinpoika 1585-1604, veli
Klemetti Niilonpoika 1605-08, poika
Kreetta 1609-10, leskivaimo
Isak Niilonpoika 1615-50, poika
Niilo Isakinpoika 1650-76, poika
Isak Niilonpoika 1680-1707, poika
Niilo Isakinpoika 1708-44, poika
Isak Niilonpoika 1744-72, poika
Henrik Isakinpoika 1772-1800, poika
Juho Henrikinpoika 1800-23 , poika
Anna Stina 1823-34, leskivaimo
Abraham Hällström 1834-59, vävy
Ulrika 1859-62, leskivaimo
Abraham Hällström 1862-68, poika
Maria Hällström 1868, sisko
Karl Henrik Thunberg 1868-73, aviomies
Maria Hällström 1873-78, leskivaimo


Vuonna 1878 talon osti Viktor Åström, joka oli naimisissa Gustava Holmströmin kanssa. He muuttivat kuitenkin Sammattiin jo 1884, jolloin uudeksi omistajaksi tuli Nummella 1855 syntynyt Fredrik Sahlstedt. Hän muutti vaimonsa Eva Hammarin kanssa Vihtiin 1905 ja Varola oli myyty jo pari vuotta aiemmin konsuli Hendrik van Gilse va der Palsin 27,000 markalla.

Viktor Åström ilmeisesti palasi Lohjalle jossain vaiheessa, koska hänen ja vaimo Gustavan hauta löytyy Lohjan kirkkomaalta.


7.11.2006

Lohjalaisia torppia

Lohjan Paloniemen, Outamon, Humppelan ja Varolan kylät sijaitsevat kaikki Lohjanjärven rantamaisemissa. Ensimmäiset torpat alueelle perustettiin jo 1730-luvulla.

Osa torppareista oli talollisten nuorimpien poikien hallussa, toiset olivat sotilastorppia ja eräät taasen käsityöläisten kotimökkejä.


Mainituissa kylissä olivat seuraavat torpat - luettelo päättyy vuoteen 1908.

VAROLA

Skräddarstorp, 1826 - 1852, sen jälkeen vuodet 1852-1862 nimellä Korkia
Ahola, 1887-1908
Nybacka, 1887-1906

HUMPPELA

Ristinsuo, 1836-1877
Sandbacka, 1877-1897, mainitaan myös nimellä Haavisto

OUTAMO

Lammi, 1736-1823
Kujanpää, 1736-1908
Skogsvakt, 1748, viimeistään 1773 nimellä Katterkallio
Ristlaks, 1748-1853, 1762 nimellä Lahden torp tai Lahtis
Dragon, 1773-1904, vuonna 1825 nimellä Kortbacka


PALONIEMI


Rolaks, 1736-1892, vuonna 1801 nimellä Ruolaks
Framstugu torp, 1746-1815
Lauklaks, 1746-1885, myös nimillä Laukula, Laukkalaks, Laukkala
Talvia, 1746-1891, vuodesta 1839 nimelä Stortalvia
Terva, 1746-1772
Paidanniittu 1756-1894, vuonna 1773 nimellä Niitunpaita
Papinranta, 1756-1780
Ristlakia, 1756-1908
Nytorp tai Hakala tai Hakalaks tai Nystugutorp, vuosina 1773, 1812, 1908
Dragon, 1783-1830
Ollila, 1812-1892
Lill eli Vähä Talvia 1839-1891
Nokka tai Fiskars 1853-1900

Luettelon lähteinä Lohjan rippikirjat sekä AD Neoviuksen teos "Historiska Anteckningar om Paloniemi Gård jemte Outamo Rusthåll samt Humppela och Varola hemman i Lojo Socken" - lisiä Lohjan pitäjänkertomukseen XXVI, Helsinki 1911

4.11.2006

Kiskon Säästöpankki




























Säästöpankkiaatteen esitti ensimmäisenä ranskalainen Hugues Delestre jo vuonna 1611. Englannissa samantyyppiset ajatukset saivat sijaa saman vuosisadan lopulla. Maailman ensimmäien säästöpankki oli Saksan Braunschweigissä 1765 avattu laitos. Sitä seurasi Hampuri 1778. Pohjoismaista ehti ensimmäiseksi Tanska 1820, Ruotsin seuratessa 1821 ja Norja 1822.

Suomeen säästöpankkiaatteen toi teollisuusmies, silloinen apteekkari Johan Jacob von Julin. Hänen aloitteestaan perustettiin Turun Säästöpankki jo 1822. Ensimmäinen maaseudulla toiminut säästöpankki oli puolestaan Tenholassa. Se perustettiin tähän Kiskon naapurikuntaan vuonna 1847. Vihdoin vuonna 1889 saatiin Kiskoon oma rahalaitos.

Varsinaisesti aloitteentekijästä ei ole olemassa kirjallisia todisteita, mutta pankin juhlajulkaisussa, Kiskon Säästöpankki 1889-1939, mainitaan hankkeen todennäköiseksi puuhamieheksi pitäjän kirkkoherra Jaakko Juselius. Vuoden 1887-88 aikana pankin perustamisesta keskusteltiin tiheästi kuntakokouksissa. Maaliskuun 13. päivänä 1889 saatiin päätös pankin pohjarahastosta muotoiltua (varat otettiin suurelta osin viinaverokassasta!);

"Kunnan säästöpankin pohjarahaston hankkiminen, jota rahaa kuntakokouksen entisen päätöksen mukaan puuttuu vielä seitsemänsataa markkaa, otettiin keskusteltavaksi ja tuumittavaksi, vaan koska kunnalla ei nykyään ollut erityisiä varoja näitä rahoja varten suorittaa niin päätettiin mainittua summaa vastaan antaa pankille sen säännön mukaista korkoa vastaan velkakirja, kunnes saadaan parempi tilaisuus niiden maksujen suorittamiseksi. Kunnan puolesta sanotun velkakirjan antajaksi pankkiin valtuutettiin kunnanlautakunnan esimies Adolf Viman."
(Kuntakokouksen pöytäkirja 13.3.1889)

Edellisen vuoden joulukuun lopulla oli valittu kuntakokouksessa pankin päämiehet. He vastasivat myöhempien aikojen isännistöä. Valituiksi tulivat 28.12.1888 päivätyn pöytäkirjan mukaan seuraavat henkilöt;

Kapteeni Aksel Bergman Bergvikistä
lampuoti Johan Lindström Haapaniemen Isotuvasta
maanviljelijä Valter Lindholm ja rusthollari August Ahlstedt Hongistosta
torpparit Kaarle Linqvist, Johan Grönmark ja Aleksander Dahlgren Jylystä
lampuoti Viktor BErghem Kajalasta
rusthollarit Johan Hammar ja Kaarle Öhmän sekä talollinen Johan Nyman Kaukurilta
kirkkoherra Jaakko Juselius, torppari Evert Lehtonen, talollinen Kaarlo Orenius, maakauppias H. Hahnsson ja urkuri Juho Suominen Kirkonkylästä
rusthollarit Johan Ljufström ja Gabriel Ljufström sekä Kustaa Troberg Kurkelasta
torppari Kaarle Manell Lapinkylästä
vouti Kaarle Dahlberg Marjaniemestä
torppari Petter Vendelin Marttilasta
rusthollari Mikkel Nikander ja torppari Kaarle Viman Metsolasta
torppari Kustaa Ahlberg Tieksmäeltä
muonamies Daniel Hammar, torppari Kaarle Carlsson ja rusthollari Kaarle Lindström Toijasta
kunnanlautakunnan esimies Adolf Viman ja lautamies Kaarle Sarin Viiarilta
talollinen Elias Selen ja vuokraaja Erik Johansson Vilikkalasta
torppari Erik Davidsson ja rusthollari August Sahlstedt Ylötkylästä
vuorityömiehet Wilhelm Ahlberg ja David Elg Orijärveltä

Kuten Säästöpankkiaatteen perusteisiin kuului, eivät päämiehet suinkaan olleet pitäjän varakkaimpia rusthollareita. Loppujen lopuksi lista antaa läpileikkauksen Kiskon pitäjän tuolloisesta sosiaalisesta profiilista. Ainoastaan rengit puuttuvat kokonaan listalta. Luonnollisesti naisilla ei ollut mitään asiaa näihin tehtäviin. Tässä mielessä voidaan sanoa aikojen todellakin muuttuneen ja parempaan suuntaan :-)


Kuva vihkosesta "Kiskon Säästöpankki 1889-1939". Vihko on painettu Salon Paino- ja Lehti Oy:n Kirjapainossa 1939. Vihossa ei ole mainittu sen tekijöitä.

3.11.2006

Kiskon Wikströmit päivitetty

Pistin kotisivuilleni päivitetyn version Kiskon kirkonkylässä sijainneen Vikarsin talon jälkeläisjoukosta; http://www.varola.fi/wikars


Osa Wikströmeistä löysi tiensä torppareiksi Karjalohjan ja ennen kaikkea Sammatin eri kyliin. Eräs nuorukainen päätyi Karjalohjan pitäjänsepäksi, erään toisen isännöidessä Nummen pitäjän Järvenpään kylän Kiisken taloa.

Kiskon kirkolla Viikarintie muistuttaa edelleen suvun kotitilasta.

2.11.2006

Keskustelua sukulaisuudesta

Teoksesta "Oppineita Herroja" , koonnut Tauno Karilas, WSOY 1940

Helsingin Yliopiston piirustustaidon opettaja, professori Eero Järnefelt istui sukulaisensa Yrjö Rauanheimon kanssa Kämpissä keskustellen henkevästi. Virvokkeita nauttien kului aika nopeasti pikkutunneille, jolloin otettiin keskusteluaiheeksi, miten he olivat sukua toisilleen.

Aikaa vaativan sukuselvittelyn jälkeen päästiin siihen lopputulokseen, että Eero Järnefelt oli Yrjö Rauanheimon täti!


Eero Järnefeltin sukutausta lisää http://www.fng.fi/fng/html4/fi/ateneum/exhibit/coming/eero/tausta.html

Rauanheimo on Järnefelt-nimen suomalaistettu versio.

Blogitekstisuositus

Muslimi, josta tuli kristitty

Nakkilan seurakunnan vierasseurakuntalaisten luettelosta löytyy todella mielenkiintoinen tapaus elokuulta 1880. Mainitun kuukauden 15. päiv...