Suku-uutiset myös Facebookissa - JuhanSuku

31.5.2007

Brennerien perhekuva

Lokakuussa 1905 kokoontui Mårten Magnus Wilhelm Brennerin sukua yhteiseen kuvaan.

Mårten oli syntynyt Helsingissä 21.5.1843 ja opiskellut aina filosofian maisteriksi saakka. Kesällä 1884 hän meni naimisiin Emilia "Emmy" Lindströmin kanssa, jonka isä oli puuseppämestari Karl Fredrik L.

Vuonna 1912 julkaistun Brennerien sukukirjan tekijä Magnus B. oli heidän vanhin lapsensa.

















29.5.2007

Leski Margareta, Karjalohjan Kattelus

Vuoden 1610 paikkeilla kuoli Karjalohjan Katteluksen ratsutilan isäntä Sven Eriksson. Hän oli aikoinaan saanut vapautuksen veroista niin kauan kuin olisi käytettävissä kuninkaan palvelukseen.

Leski Margaretalla oli myös elinajakseen hankittu oikeus verovapauteen Katteluksen tilasta. Veroluetteloissa Margareta esiintyy aika-ajoin tilan omistajana, vaikka hänen poikansa onkin merkitty veronmaksajaksi.

Vuonna 1624 tuli kannettavaksi ylimääräinen karjavero ja tässä yhteydessä kruunu kirjasi tarkkaan ylös kunkin tilan karjat ja kylvetyt määrät. Katteluksen Margaretan yhteydessä voidaan todeta seuraavaa (lähde : VA3628c);

""Hustru Margretta, Saligh Sven Erichssåns Enkia hafuer H. K. M.z wår Allernådigaste HerresBref Dateradt Baresund dhen 7. Maij etc Åhr etc 1614 Lÿdandes att hon skall niudta ochbehålla sijn Gårdh Kattelus Qwitt och fhrij så lenge hon är Enckia för sijn käre framledneMans Troghen Tienstt för alle åhrlighe uttlagår, doch liquell hafuer hon låttit upteckna sijnBoskap till H. K. M.tz godhe betenckjande.” (“Vaimo Margaretalla, Autuaan Sven Erikinpojanleskellä on Hänen Kuninkaallisen Majesteettinsa meidän Kaikkeinarmollisimman HerrammeBarösundissa 7. Toukokuuta 1614 päivätty kirje, jonka mukaan hänen tulee nauttia ja pitäätalonsa Kattelus vapaana ja maksuttomana rakkaan edesmenneen Miehensä uskollisenpalvelun vuoksi kaikista vuotuisista veroista niin kauan kuin hän on leski, kuitenkin jokatapauksessa hän on antanut merkitä muistiin karjansa Hänen Kuninkaallisen Majestettinsahyvään harkintaan.""

Karjaluettelo itsessään sisälsi Margaretan osalta seuraavat eläimet; tamma, 15 lehmää, 3 hiehoa, 4 härkää, 2 nuorta härkää, 2 nuorta nautaa, sonni, 8 lammasta, 2 vuohta, 3 sikaa, 3 nuorta sikaa. Kylvömäärä oli neljä tynnyriä.

Tekstin selvennys ja suomennos kirjasta Matti Mäkelä : Karjalohjan Kattelus









Rusthollin huutokauppa

Kiskon Kurkelan kylän Heikolan ratsutilan isäntä David Heikola pisti 17. toukokuuta vuonna 1821 huutokauppailmoituksen Finlands Allmänna Tidning -lehteen. Kohteena oli Suomusjärven Kitulan kylän Paavolan puolikkaan tilan rustholli.






David oli syntynyt naapuritalo Heikolan naapuritalossa, Liuhdolla vuonna 1776 ja mennyt naimisiin Heikolan talon tyttären, Marian kanssa maaliskuussa 1801. David käytti muun perheensä tavoin myös sukunimeä Ljufström.

Paavolan rusthollin isäntänä oli puolestaan vuoteen 1820 saakka Johan Eliasson (s. 1780) , jonka suku oli hallinnut taloa jo 1700-luvun alkupuolelta lähtien ellei kauemminkin. Samalla vuosikymmenellä tila jakautui Yli- ja Ali-Paavolaksi. Johan Eliassonin ja hänen vaimonsa Maja Stina Michelsdotterin myöhemmistä vaiheista ei minulla valitettavasti ole selkoa.





28.5.2007

Suomusjärven kirkko

1840-luvulla tuli ajankohtaiseksi rakentaa Suomusjärven kappeliseurakunnalle uusi kirkko. Tämä Kiskoon kuulunut kappeli perustettiin vuonna1 678 Laidikan l. Loidikkaan nimellä. Kyseessä oli Laidikkeen kylä, jossa ollut ensimmäinen kirkko purettiin 1698 ja samalla se siirrettiin Suomusjärven kylään.

Suomusjärvestä tuli itsenäinen seurakunta vasta 1898 ja virallisesti tämä sai lopullisen sinetin viittä vuotta myöhemmin.


Koska kirkon rakentaminen oli seurakunnalle valtava ponnistus ja kohde mitä tärkein kaikin tavoin, tuli myös jäljen olla erinomaista. Tämän takia Kiskon kirkkoherra Edvard Johan Laurell laittoi ilmoituksen Finlands Allmänna Tidning -lehteen 4. marraskuuta 1847.








24.5.2007

Fraser

Fraserin suku eli klaani on lähtöisin Skotlannista. Sen kantakoti on Fraserin linna, joka alunperin tunnettiin nimellä Muchall-in-Mar. Linnan rakentaminen aloitettiin vuonna 1575 Michael Fraserin toimesta ja valmiiksi rakennus tuli vuoden 1636 tienoilla.

Linna paikalla oli jo 1200-luvulta alkaen sijainnut Fraserin klaanin linnoitusmainen kantatila. Tuon 1600-luvun alun uudistustyön johtajana toimi kivityömestari (master mason) Leiper.

Legendan mukaan Vihreässä Huoneessa nukkunut nuori prinsessa olisi murhattu, jonka jälkeen ruumis olisi vieritetty kiviportaita alas. Portaille valunutta verta ei olisi saatu hangattua pois ja linnanväki olisikin joutunut peittämään kivet puupaneelilla. Nämä paneelit ovat vieläkin nähtävillä. Murhatun prinsessan äänen voi kuulla öisin linnan halleissa.

Linnanvouti Eric Wilkinson on nähnyt lukuisia haamuja ja entinen omistaja, Lavinia Smiley on kuullut pianomusiikkia talon ollessa tyhjänä muista ihmisistä.

Nykyisellään linnan omistaa Skotlannin Kansallisperintösäätiö (National Trust for Scotland). Linnan voi vuokrata vaikkapa häiden viettämistä varten ja se on avoinna yleisölle kesäisin.

Suomen ritarihuoneeseen suku kirjoitettiin numerolla 59 erään klaanin jälkeläisen eksyttyä aikoinaan tänne saakka. Vääpeli Anders Johan Fraser oli nimittäin naimisissa Elisabeth Forsteenin kanssa. He asuivat perheineen Kalannissa. Poika Fredrik Wilhelm syntyi kesällä 1738.


Fredrik Wilhelm nai vuonna 1775 papintytär Hedvig Wideniuksen Halikosta. Sotilasarvona Fredrikillä mainitaan vänrikki. Perheen syntyi ainakin kaksi lasta, joista poika Gustafista tuli ylioppilas Turussa vuonna 1799. Seitsemän vuotta myöhemmin hänet vihittiin papiksi. Toimittuaan mm. pataljoonansaarnaajana tuli hänestä lopulta Lumparlandin kappalainen 1822 ja varapastori 1852. Lumparlandissa hän myös kuoli 1866.

Fredrik Wilhelm Frasier oli kuollut 1822 ja toukokuun 8. päivä Åbo Tidningar julkaisi lyhyen kuolinilmoituksen.



Schogster, Tuusulasta







Tuusulasta on lähtöisin laaja Schogster -suku, jolla on oma yhdistyksensäkin; Carl-Petter Teckenberg ja Skogsterin sukuyhdistys. Mainittu taho on julkaissut vuonna 2003 kaksiosaisen teoksen, jossa on 6500 taulua Johan Johanssonin (s. 1668) ja Christina Andersdotterin (s. 1673) jälkeläisiä.

Christina oli syntynyt Ylikeravan Skogsterin rusthollissa ja Johan naapuritalo Heikkilässä.


Tässä pieni sukutaulu kiinnostuksen herättäjäksi. Itselleni asia on tullut tutuksi lähinnä lukuisten aviokytkentöjensä kautta mm. von Lund- ja Packalen -sukuihin








23.5.2007

Kiukustunut apteekkari Julin

Kauppaneuvos ja apteekkari Erik Julinin samanniminen poika syntyi syyskuussa 1825. Hänen äitinsä oli Kristina Sofia Sundbeck.

Erik Julin Jr. kirjoitti ylioppilaaksi Helsingissä vuoden 1842 lopulla ja seuraavana vuonna hän opiskeli apteekkialaa Pietarissa. Jatko-opintoja hän kävi Pariisissa 1849-50. Farmaseutiksi hän oli valmistunut 1847. Apteekkariksi hän tuli synnyinkaupunkiinsa 1852. Erik pysyi koko ikänsä naimattomana ja hän kuoli jo 22.12.1857.

Viimeksi mainittuna vuotena hän laittoi ilmeisen kiukustuneena seuraavan ilmoituksen Sanomia Turusta -lehden numeroon 32, joka ilmestyi 11. päivä elokuuta.

21.5.2007

Myllyn kohtalo

Pohjan pitäjässä sijaitsevan Persbölen kylän läpi virtaa pieni puronuoma Qvarnträsketistä Långträsketiin. Parhaimmillaan vettä on runsaastikin, mutta suurimman osan vuotta puro kuihtuu lähes pelkäksi ojaksi.

Paikalla, jossa ikivanha Kuninkaantie ylittää tämän puron, on sijainnut vuosisatojen kylän ainoa mylly. Sen omistuksesta käytiin katkeria ja voimakkaita riitoja pitkin 1700-lukua läheisten ratsutilojen kiistellessä käräjillä toisiaan vastaan.

Nykyisellään myllyn jäänteet ovat oiva muistutus kaiken katoavaisuudesta. Tarpeettomana rakennus on saanut rauhassa luhistua. Myllyn akselisto makaa hajallaan maassa ja puurakenteet mätänevät lehtomaisessa ympäristössä.





Pitäjänmyllärit kävivät viimeistään 1900-luvun puolella tarpeettomiksi kauppojen yleistyessä maaseudullakin ja massatuotannon tullessa tällekin alalle.



Edellä mainitun sillan kohdalta löytyy Historiallisesta Sanomalehtiarkistosta pieni maininta. Raaseporin läntisen kihlakunnan kruununvouti Knut Otto Spåre laittoi sillan korjaustyöstä ilmoituksen vuonna 1848 Finlands Allmänna Tidning -lehden numeroon 132.


Kanttori Isak Sjöman

Kanttori ja lukkari Isak Sjöman syntyi Marttilan kirkon vieressä seisovan hautakiven tekstin mukaan 20.8.1804. Hänen vaimonsa oli suutari Erik Nymanin leski Margareta Björklund, joka oli syntynyt 20.7.1802 Isokyrön Orisbergin ruukilla.

Margaretan vanhemmat olivat seppä Abraham B. ja vaimonsa Kreetta Matintytär. Kreetta oli kotoisin Lehmäjärven Nikulan talosta. Hänen kuoltuaan Abraham nai vielä vuonna 1831 Ritaalan Rintatalossa asuneen Maria Iisakintyttären.


Margaretalla ja Erik Nymanilla oli ainakin Porissa 1829 syntynyt poika Anton Erik Oskar. Suutari Nymanin kuoltua menivät Isak Sjöman ja Margareta naimisiin Salon kaupungissa. Tuolloin Isak asui Teijon tehtaalla.
Isak mainitaan 1837 Oripään pitäjän kanttorina, mutta jo paria vuotta myöhemmin hän asuu perheineen nykyisen Tarvasjoen Euran kylässä.


Seuraavan vuosikymmenen alussa perhe muuttaa Marttilan emäpitäjään, jossa he sitten viihtyivät loppuelämänsä. Hautakivessä mainittujen kahden muun henkilön sukulaisuus Isakiin ja Margaretaan on toistaiseksi selvittämättä.



18.5.2007

Vanajan Miemalan kylän Perttula

Vuonna 1663 syntynyt Johan Jöransson isännöi Vanajan Miemalan kylän Perttulan ratsutilaa 1600-luvun loppupuolelta lähtien. Isäksi hän tuli vielä yli 60-vuotiaana tytär Elisabetin syntyessä vuonna 1725.

Hänen ensimmäinen vaimonsa oli kuollut 1714 ja tämän jälkeen Johan oli nainut Elin Matsdotterin. Rippikirjan ilmoittamien syntymäaikojen perusteella Elin oli tasan 20 vuotta miestään nuorempi.

Pariskunnan lapsista poika Johan tuli talon uudeksi rusthollariksi isänsä jälkeen. Hän löysi oman vaimonsa Vanajan Käikälän kylästä, jossa Kirstin Jacobsdotter oli syntynyt vuonna 1724.

Tämä suku pysyi Perttulan isäntinä aina 1800-luvun puoliväliin saakka, jolloin tilan hankki omistukseensa maaherra Carl Otto Rehbinder. Hän rakennus tilan nykyisen päärakennuksen, jonka tiloissa toimii erityisammattikoulu.

Eräs suvun perillisistä, Gustav Johansson, muutti 1840-luvulla Pusulan Mäkkylän kylän Vanhataloon rusthollariksi avioiduttuaan Ulrika Wilhelmsdotterin kanssa, jonka isä oli Vanhatalon edellinen isäntä. Tämä Gustav otti käyttöön sukunimen Laurell, joka Pusulassa muuntui ajan mittaan muotoon Laurentz.

Laurell -nimen alkuperä on hämärän peitossa. Lähellä Vanajaa, nykyisen Hämeenkosken Käikälässä asui eräs samanniminen suku. Käikälän Laurilan ratsutilalla asuneen veronkantokirjuri Henrik Samuelssonin (k. 1726) poika Axel Laurell toimi mm. Asikkalan armovuodensaarnaajana ja kappalaisena sekä varapastorina. Hänet mainitaan myös perunanviljelyn edistäjänä.

Yhteyksiä näiden kahden ratsutilan välillä ei ole tietääkseni tutkittu, mutta houkuttelevaa on ajatella nimen tulleen tätä kautta. Omissa selvityksissäni sukunimet ovat saattaneet periytyä myös äidinisän puolelta. Alla olevaa sukupuuta taaksepäin jatkamalla saataisiin ehkä selville Laurell -nimen syntyperä.




16.5.2007

Mikä auto?



Metsässä kulkiessa voi löytää vaikka mitä! Tunnistaisiko joku tätä umpimetsästä
löytynyttä ajoneuvoa, joka lienee nähnyt parhaat päivänsä jo vuosikymmeniä sitten? Tämän auton moottori on melko ehjä..


Entäs tämä toinen, joka on sentään säilynyt hieman ehompana?





Kisko, Toija, Ilves

Kiskon Toijan kylässä on sijainnut jo vuosisatojen ajan Ilveksen talo. Tämä lyhyt esitys lähtee toukokuun viimeisenä päivänä vuonna 1689 syntyneestä Henrik Henrikssonista. Hän oli isäntä kuolemaansa, vuoteen 1728 saakka. Tämän jälkeen isännyys siirtyi hänen omalle pojalleen, joka tämäkin oli perinteiden mukaisesti nimeltään Henrik.

Myös seuraavassa sukupolvessa isäntä oli samanniminen. Tämän vuonna 1746 syntyneen Henrikin kuoltua hänen leskensä Kaisa nai Uskelan Lopin kylän Uotin rusthollarin pojan, Elias Olofssonin. Elias mainitaan Ilveksen isäntä kuolemaansa, vuoteen 1809 saakka. Tosin 1770-luvun puolivälissä isännyys oli hetken aikaan ollut Henrikin veljellä, häntä kolme vuotta nuoremmalla Christopherilla.


Toisaalta edellä mainitun, 1746 syntyneen Henrikin nuorimmainen lapsi hänen ensimmäisestä avioliitostaan Metsolan Eskolan talon tyttären, Marian kanssa, oli Ilveksen isäntänä vuosien 1807-1809 välisenä aikana. Tämä loogisesti kasteessa nimen Henrik saanut poika kuoli Eliaksen kanssa samana vuonna ja uudeksi isännäksi tuli hänen nuorempi veljensä David. David oli tuohon asti asunut vaimonsa kotitalossa, Viiarin kylän Hannulla.


David menehtyi jo syyskuussa 1812 ja hänen leskensä Greta Stina Wiman nai Karjalohjan Karkalin talossa 1783 syntyneen Gabriel Henrikssonin, joka kuului Lohjantaipaleen Hakalan talosta lähtöisin olleeseen Hagelberg -sukuun.


Heidän poikansa Gabriel Isak tuli isänsä jälkeen Ilveksen isännäksi. Hänen vaimonsa Karolina Johansdotter oli kotoisin Salon Kaukolan kylän Ali-Pomparin ratsutilalta. Hänen jälkeisiä vaiheitaan en ole toistaiseksi kirjannut ylös.


15.5.2007

Natalia Sattler

Jaakkimalaisen vänrikin poika Karl Adolf Sattler syntyi noin vuonna 1751. Ylioppilaaksi hän tuli jo vuonna 1767. Tarmokas nuorukainen oli ensin Kyminkartanon kihlakunnan notaarina, sitten Liivinmaan, Viron ja Suomen oikeuskollegion alikanslistina, toimistokanslistina ja lopulta provinsiaalisihteerinä.

Näistä tehtävistä hän yleni virkaurallaan Savonlinnan ja Jääsken tuomiokunnan tuomariksi 1780 sekä Viipurin oikeustribunaalin rikososaston asessoriksi 1785. Samana vuonna hän sai nimineuvoksen arvon ja seitsemää vuotta myöhemmin oli hovineuvoksen vuoro. Karl Adolf Sattler kuoli ilmeisesti Turussa keväällä 1815.


Hänen ensimmäinen puolisonsa oli Viipurin saksalaisen kirkkoherran tytär Sofia Kristina Couper ja toinen Sofia Dorotea Lilius. Sofia Lilius oli aiemmin ollut naimisissa Jääsken kappalaisen, Karl Reinin kanssa.
Sofia Couperin vanhemmat olivat viipurilaisen kapteeni Petter Coupertin poika Karl Gustaf C. ja hänen vaimonsa Maria Hedvig Gaudelitz. Karl Gustaf C. toimi mm. Pietarin Pyhän Annan saksalaisen koulun opettajana ja Viipurin saks. seurakunnan kirkkoherrana. Hän oli myös tuomiokapitulin jäsen ja rovasti kuollessaan ao. kaupungissa kesällä 1779. Puoliso Maria Hedvig kuoli 12 vuotta myöhemmin.


Karl Adolf Sattlerin ja Sofia Couperin avioliitosta syntyi mm. tytär Natalia Sofia. Natalia nai vuonna 1810 silloisen Viipurin lukion matematiikan ja luonnontieteiden yliopettajan ja koulun vt. johtajan, Erik Gabriel Melartinin. Erik Melartinista tuli lopulta Turun arkkihiippakunnan piispa vuonna 1833 samalla, kun hänet nimitettiin palkkapitäjiensä Närpiön ja Paraisten kirkkoherraksi.


Erik Gabriel kuoli Turussa heinäkuussa 1847 ja hänen leskensä Natalia Sattler kolmea vuotta myöhemmin. Natalia haudattiin silloisen Kaarinan, nykyisen Pyhän Katariinan kirkon vierelle.

Ritva Jurvanen on ystävällisesti toimittanut seuraavat lisätiedot Melartin -suvusta;

1. Arvid Josef (Arfvidus Josephus) Kristerinpoika Melartin, s. 1711 Karuna
(?Kangasala), k. 17.1.1782 Hirvensalmi
(Anna Erikintytär Lyra, s. 1724, k. 25.1.1795 Kangasniemi)
2. Erik Arvid Josefinpoika Melartin, s. 24.1.1746 Hirvensalmi, k.
10.10.1804 Kärkölä, Kansikkala
(Vendla (Wendela) Gabrielintytär Lyra, s. 8.9.1755 Kärkölä, Kansikkala,
k. 4.2.1824 Kangasala)
3. Erik Gabriel Erikinpoika Melartin, s. 11.1.1780 Kärkölä, k. 8.7.1847
Turku
(Natalia Sofia Karl Adolfintytär von Sattler, s. 14.12.1790 Viipuri, k.
5.2.1850 Turku)
4. Fredrik Napoleon Erik Gabrielinpoika Melartin, s. 28.5.1811
Viipuri (saks. srk), k. 28.8.1861 Pietari (ruots. seurak.)
4. Konstantin Erik Gabrielinpoika Melartin, s. 12.11.1812 Viipuri
(saks. srk), k. 11.2.1862 Viipuri
4. August Ferdinand Erik Gabrielinpoika Melartin, s. 7.11.1813
Viipuri (saks. srk)
4. Amalia Erik Gabrielintytär Melartin, s. 27.7.1817 Kaarina
4. Sofia Elisabet Erik Gabrielintytär Melartin, s. 30.6.1819 Kaarina,
k. 2.5.1866 Sommarnäs
4. Karl Alxander Erik Gabrielinpoika Melartin, s. 15.10.1821 Kaarina
4. Emilia Augusta Erik Gabrielintytär Melartin, s. 24.7.1825 Kaarina
3. Henrik Jonatan Erikinpoika Melartin, s. 25.2.1791 Kärkölä,
Kansikkala
2. Josef (Josephus) Arvid Josefinpoika Melartin, s. 1748 Hirvensalmi, k.
7.2.1790 Puumala
(Anna Lovisa Zachariaksentytär Argillander, s. 11.5.1752 Kuopio (msrk),
Julkula, k. 5.12.1823)
3. Anna Lovisa Josefintytär Melartin, s. 17.10.1774 Kuopio, Räimä
(Johan Ahlström, s. 1760, k. 16.10.1823 Viipuri (ruots. srk))
3. Zacharias Josefinpoika Melartin, s. 18.7.1776 Kuopio, Räimä
(Riitta Heikkinen)
4. Anna Fredrika Melartin, s. 27.8.1799 Puumala
3. Helena Charlotta Josefintytär Melartin, s. 15.1.1778 Kuopion pitäjä,
Julkulanniemi, k. 10.9.1778 Kuopio, Julkula
3. Maria Sofia Josefintytär Melartin, s. 1.9.1779 Kuopio, Julkula, k.
3.5.1783 Kuopio, Julkula
3. Hedvig Charlotta Josefintytär Melartin, s. 8.8.1781 Kuopio, Julkula,
k. 18.5.1783 Kuopio, Julkula
3. Karl Gustaf Josefinpoika Melartin, s. 13.6.1783 Kuopio, Julkula, k.
9.3.1853 Sulkava, Sipikumpu
(Beata Henriette Karl Johanintytär von Fieandt, ruotsal. aat.suku n:o
1920, suomal. aat.suku n:o 128, s. 15.7.1784 Iisalmi, Haapajärvi, k.
4.6.1847 Sulkava, Sipikumpu)
(Karolina Berndt Johanintytär Meinander, s. 22.5.1817, k. 1888
Savonlinna)
4. Karl Wilhelm Karl Gustavinpoika Melartin, s. 15.9.1852 Sulkava,
Savikumpu, k. 11.12.1912 Sulkava, Sipikumpu
3. Fredrika Josefintytär Melartin, s. 26.10.1784
2. Jonatan Arvidus Josephuksenpoika Melartin, s. 12.12.1754 Hirvensalmi,
k. 26.11.1809 Puumala, kirkonkylä
(Anna Elisabet Jakob Pontuksentytär Tawaststjerna, ruotsal. aat.suku n:o
1107, suomal. aat.suku n:o 81, s. 22.1.1764)
3. Anna Elisabet Jonatanintytär Melartin, s. 1.1.1799 Puumala,
kirkonkylä
3. Henrik Jonatan Jonataninpoika Melartin, s. 9.6.1800 Puumala,
kirkonkylä, k. 16.4.1877
(Kristina Pirhonen, s. noin 1810)
4. Fanny Alexandra Henrik Jonatanintytär Melartin, s. 31.7.1846
Nilsiä
4. Alexander Mauritz Henrik Jonatanintytär Melartin, s. 23.7.1848
Nilsiä
4. Konrad Ferdinand Henrik Jonataninpoika Melartin, s. 19.4.1850
Nilsiä
3. Gustaf Mauritz Jonataninpoika Melartin, s. 24.3.1804 Puumala,
kirkonkylä, k. 13.11.1840 ?Kuopio
(Amanda Berndt Johanintytär Meinander, s. 19.3.1816 Mikkeli, k.
13.2.1871)
4. Julia Amanda Gustaf Mauritzintytär Melartin, s. 22.1.1838 Kuopio
(msrk), Niuvanniemi
4. Oskar Mauritz Gustaf Mauritzinpoika Melartin, s. 3.12.1839 Kuopio
(msrk), Niuvanniemi, k. 7.2.1910 Kiihtelysvaara
2. Anders Arvidus Josephuksenpoika Melartin, s. 1756 Hirvensalmi, k.
Puumala
2. Helena Arvidus Josephuksentytär Melartin, s. 1758 Hirvensalmi
(Matts Mattsinpoika)
2. Anna Stina Arvidus Josephuksentytär Melartin, s. 1766
(Johan Liljeroos)



14.5.2007

Kuka oli teurastaja Warelius?

Lohjan Varolassa vuonna 1812 syntynyt Isak Wilhelm Warelius muuttaa Karjalohjan kirkkoherran virastossa vuonna 1915 tehdyn sukuselvityksen mukaan jo samana vuonna Helsinkiin.

Toisaalta Lohjalla vihitään 1838 Lohjan Outamon rusthollarin tytär Klara Nyman kaupan kirjanpitäjän, Isak Wilhelm Wareliuksen kanssa. Tämä pariskunta asuu jatkossa Helsingin kaupungissa Isakin toimiessa teurastajana. Outamo ja Varola ovat muuten naapuritaloja.

Suomalainen Wirallinen Lehti, nro 125, joka ilmestyi 22.10.1870 kertoo, että Isak Wilhelm Wareliukselle Helsingin pitäjästä on maksettu "Suomen maalaisten palo-apu-yhtiön johtokunnan" toimesta palokorvauksia riihestä ja irtaimesta tavarasta 928 markkaa ja 80 penniä.

Herra Warelius asui perheineen nykyisen Forumin paikkeilla olleessa talossa. Kirjailija Aleksis Kivi asui hänen luonaan lokakuusta 1859 kevääseen 1860, samoin lyhyen ajan talvella sekä keväällä 1865. Tuolloin hänet tosin tunnettiin ylioppilas Stenvallina.

Kesän alussa 1877 Isak Wilhelm sairastui vakavasti ja menehtyi 10 päivän kuluttua rauhallisesti.
Morgonbladetin ilmoituksen mukaan kaipaamaan jäivät puoliso, veli, lapsenlapset ja miniä. Kuoliniäksi kerrotaan 66 vuotta, 5 kuukautta ja 21 päivää.
Nämä tiedot ovat osittain ristiriidassa keskenään. Oliko teurastaja Warelius todellakin Varolan talon jälkeläinen? Miksi kaipaamaan jääneitä veljiä on vain yksi, vaikka tuolla hetkellä oli elossa vielä kaksi veljeä. Miksi siskoja ei mainita? Ellei Isak Wilhelm ollut kotoisin Lohjalta, missä hän sitten oli syntynyt?


K. Kyläkosken ystävällisellä avulla asia on saanut ratkaisun!
Kyseinen teurastaja Isak Wilhelm Warelius ei ollutkaan aiemmin olettamani 1812 Lohjan Varolassa syntynyt poika, vaan hänen pikkuserkkunsa ja kaimansa, jo kahta vuotta aiemmin syntynyt lapsi. Hänen isänsä oli Varolan isäntä Johan Henriksson Warelius ja äitinsä Anna Stina Ahlsten.
Olen tämän takia päivittänyt kotisivuilleni Jägerhorn af Storby- , Rautell- ja Warelius -taulustot.







Pari vitsiä Päivälehdestä vuodelta 1890


11.5.2007

Museoviraston kesä

Karjaan kaupungin alueella on lähes käsittämätön määrä historiallisia ja arkeologisia kohteita. Tulevana kesänä Museovirasto hoitaa seuraavia kohteita;

Alsätra Hönsåkerskullen (pronssi- ja rautakautinen muinaisjäännösalue)
Brobacka (rautakauden ja historiallisen ajan muinaisjäännösalue
Stora Näset (rautakautinen kalmisto)


Lilla Näset -alue (rautakautinen kalmisto ja uhrikallio)
Domargård kalmisto (rautakautinen kalmisto)
Domargård kartanonpaikka (keskiaikainen asuinpaikka)

Finnängskogen (varhaisrautakautinen röykkiöalue)
Grabbacka (keskiaikainen kartanolinnan raunio)
Grabben kanava (keskiaikainen veneenvetoura)

Junkarsborg (keskiaikainen linnanpaikka)
Kroggårdsmalmen (vanhemman rautakauden tarhakalmisto)
Sutarkulla (keskiaikainen linnamäki)
Råckers (pronssikautisten röykkiöiden alue)



Nummen Näkkilän kylän Matoin talo

Nummen kirkkomaalta löytyy Näkkilän kylän Matoin talon omistajapariskuntia kahdessa eri sukupolvessa. Erik Maten syntyi Pusulan Ikkalassa vuonna 1847 ja tuli Nummen Retlahden Takarin isännänksi naituaan talon tyttären, Karoliina Westenin.

Takarilta pariskunta siirtyi vuosien 1884-86 välisenä aikana Matoin taloon. Perheen vanhin poika Kustaa kuoli 1915. Erik Matenin jälkeen isännäksi tulikin järjestyksessä toinen lapsista, Kaarlo Eerik.


Viereisen kuva ottaja seisoi kyllä suorassa, mutta kivet ovat hieman kallellaan. Alla muutama sukupolvi Erik Matenin esivanhempia.


10.5.2007

Nummen kirkkomaalta

Nummen kirkon hautausmaalla on massiivinen kivipaasi, jonka vierelle on haudattuna kolme perhettä; isä ja hänen kaksi poikaansa. Vainajien tiedot ja muistolauseet ovat kolmella puolella kiveä.

Kiskon Kurkelan kylän Heikolan talossa vuonna 1826 syntyneestä Gabriel Ljufströmistä tuli 1850-luvun lopulla Nummen Haarlan kylässä sijainneen rusthollin isäntä. Vaimoksi Gabriel oli löytänyt Suomusjärven Arpalahdesta Ulrika Alenin. Heille syntyi kolme lasta; Oskar, Erik ja Ida.

Näistä Oskar suomensi sukunimensä Laaksoksi. Hän nai Amanda Nordbergin, joka oli leski avioliitosta Järvenpään kylän Uotilan rusthollin isännän, Johan Alfred Landenin kanssa. Tätä kautta Oskar tuli Uotilan isännäksi ja siellä hän myös kuoli vuonna 1922.

Erikin puoliso Irene Karlberg oli tavallaan sukua Amanda Nordbergille. Amandan vanhemmat olivat nimittäin kirjanpitäjä Henrik Nordberg ja Emelie Hacklin. Irenen vanhemmat taasen olivat Jakovan rusthollari Karl Karlberg ja Fredrika Linden. Karl Karlbergin ensimmäinen vaimo oli ollut Emelie Hacklin.....

Erik koulutti itsensä papilliselle uralle ja vuosina 1895-97 hän oli Pedersören kirkkoherran apulaisena ja vuodesta 1910 lähtien Kemiön kappalaisena.

Idan puoliso oli Oinolan Antsepän talossa asunut kansakoulunopettaja Jonas Cantell. Häät pariskunta vietti morsiamen kotona, Haarlassa. Cantell nimi suomentui hurmaavasti Kanteleeksi. Myös tämän perheen sukuhauta löytyy Nummen kirkolta.

Aivan Ljufströmin perhehaudan vierellä sijaitsee em. Johan Alfred Landenin yksinäinen hautakivi, joka on jo pahoin kulunut.




















9.5.2007

Holhouksen alainen

Vuonna 1794 menivät naimisiin Karjalohjan Härjänvatsan Tölmän rusthollari Gabriel Johansson ja Nummen Haarlan kartanontytär Stina Johansdotter.

Gabriel vanhemmat olivat Lohjan Paksalosta kotoisin ollut Johan Sigfredsson ja hänen kanssaan 16.10.1729 vihitty Tölmän talollisen tytär Lisbeta Henriksdotter. Johanista tuli avioliiton kautta Tölmän uusi isäntä.

Stina Johansdotterin vanhemmat olivat Haarlan isäntä Johan Matsson ja tämän kanssa 22.10.1730 vihitty Nummen Mommolan kartanosta kotoisin ollut Greta Salin.

Gabriel Johanssonilla ja Stina Johansdotterilla oli kolme lasta; Anna Stina (1796), Maja Greta (1800) ja Henrik (1804). Tölmän perheen lapset ottivat käyttöön sukunimen Hjellman ja poika Henrikistä tuli talon isäntä isänsä jälkeen. Anna Stina pysyi koko ikänsä naimattomana ja kuoli Lohjantaipaleen kylässä itsellisenä piikana huhtikuussa 1857.


Keskimmäinen lapsista, Maja Greta, oli myös koko ikänsä naimaton. Vuoden 1873 helmikuussa pidetyillä talvikäräjillä hän pyysi itse päästä holhouksen alaiseksi. Niinpä tuomari von Knorring on tehnyt Maijan toiveen mukaisen päätöksen maaliskuun 13. päivä samana vuonna ja määrännyt holhoojaksi Sammatin Lohilammen Vanhatalon isännän, Juhana (Johan) Bergmanin.

8.5.2007

Monitoimimies, yli-insinööri Theodor Tallqvist

Mikäli vastaani tulleiden sukulaisten joukosta pitäisi etsiä ns. Pelle Pelotonta, olisi yli-insinööri Henrik Theodor Tallqvist vahvin ehdokkaani voittajaksi. Hän oli monen sortin tekninen innovaattori ja monipuolinen yhteiskunnallinen osallistuja.

Henrik Theodor, joka yleensä tunnetaan vain toisella etunimellään, syntyi Eurajoen Pappilassa toukokuun lopulla 1839. Hänen isänsä Henrik oli vuosien 1836-1838 välillä pitäjän kirkkoherrana. Myöhemmin isä Henrikistä tuli rovasti ja Kangasalan kirkkoherra. Äiti Antoinette Stjernvall oli puolestaan luutnantin tytär Mäntsälästä.


Theodorilla oli seitsemän sisarusta, joista hänen nuorempi veljensä Karl Alfred antautui pappisuralle tullen lopulta rovastiksi. Sisko Alina meni puolestaan naimisiin Kangasalan Liuksialan kartanon omistajan, Agathon Meurmanin kanssa. Tämä tunnettu kulttuurivaikuttaja tunnetaan paitsi lehtimiehenä myös valtiopäivämiehenä. Agathonin ja Alinan suora jälkeläinen Kristian Meurman muistetaan vuoden 2007 Idols -kisasta.


Theodor Tallqvistista voidaan eri lähteistä koota seuraava elämänkerta;

Ylioppilaaksi Porvoon kymnaasista 2.10.1858. Otti vapaaopintoja Helsingin Yliopistossa ja Teknillisessä Koulussa kehittääkseen osaamistaan.


Työnjohtajana harjoitteli Helsinki-Hämeenlinna -junaradan työmaalla sekä Turku-Toijala -radalla. Toimi myös erilaisissa tehtävissä mm. Hietalahden satamatyömaalla, Tampereen ja Kuopion vesilaitoksella sekä erilaisilla yksityisillä rakennusmailla.


Määrättiin Lahden juna-aseman asemainsinööriksi Pietari-Riihimäki -radalla. Asemapäällikkö Turku-Toijala-Hämeenlinna -ratatyömaalla 2.5.1874-15.8.1876. Ratajohtajan assistentti rautateillä 5.3.1876, erosi 31.12.1877. Oli sittemmin Helsingin asemainsinöörinä.


Toimi tämän jälkeen useiden ratatyömaiden johtotehtävissä ympäri Suomea. Porvarisäädyn valtiopäivämies vuosina 1885,1888,1891,1894,1897,1899 ja 1900.


Suomen tiiliteollisuuden kehittämiseeen Theodor osallistui yhdessä insinööri August Hilden kanssa heidän ostaessa 123 hehtaaria peltoa ja metsää Jokelan rautatieaseman tuntumasta. Sinne he perustivat vuonna 1874 tiilitehtaan, joka oli aina 1930-luvulle saakka paikkakunnan suurin työllistäjä. Toimintaansa tehdas jatkoi aina vuoteen 1959, jonka jälkeen se lopetettiin. Theodor ja August tosin olivat myyneet omat osuutensa jo 1902.

Helsingin kaupungin viemärisuunnitelma vuodelta 1878 on myöskin Theodor Tallqvistin käsialaa. Hänen tavoitteenaan oli rakentaa koko alueen kattava vesihuuhdeltu viemäriverkko. Toisaalta siihen oli tarkoitus ohjata vain nesteet eli pohja-, sade- ja jätevedet. Kiinteä jäte piti kerättämän tynnyreihin ja kuljettaa ulos kaupungista. Vedet ohjattaisiin mereen ja kiinteät jätteet maalle. Eräs tuohon aikaan mullistava ajatus oli palauttaa jäte takaisin pelloille lannoitteena.

Vaikka Theodor Tallqvistin isänpuoleinen suku oli vahvasti pappisvoittoinen, hänen oma ajatusmaailmansa lienee ollut käytännöllisempi. Valtiopäiville vuonna 1888 jättämässään aloitteessa hän pyrki ehtoollispakon poistamiseen. Oheinen artikkeli kertoo hieman asian tiimoilta valtiopäivillä käydystä keskustelusta. Se on alunperin ilmestynyt sanomalehti Savon numerossa 19 vuodelta 1888.








Turkulaista vietiin

Turku on monelle suomalaiselle jatkuvan ilon ja hyväntahtoisen pilkan kohde. Tämä ei mikään kovin uusi asia. Sanomia Turusta -lehden numerossa 34 vuodelta 1866 oli oheinen pieni kevennys;




7.5.2007

Anders Leonard Nystedt




Huhtikuussa kerroin Turun viimeisestä kammantekijästä. Tuossa yhteydessä mainitsin erään turkulaisen kammantekijämestarin pojan ylenneen aina kruununvoudiksi saakka.


Sattumalta osui silmiini tämä Anders Leonard Nystedtin takorautainen hautamuistomerkki Turun Pyhän Katarinaan kirkon seinustalta. Historiallisesta Sanomalehtiarkistosta löytyi puolestaan Finlands Allmänna Tidning -lehden numero 80, joka ilmestyi 6.4.1854. Siinä kerrotaan Hänen Keisarillisen Majesteettinsa nimittäneen mm. Anders Leonardin Pyhän Annen Kolmannen Luokan ritariksi.


Pyhän Annen kunniamerkistä löytyy lisätietoa tästä.

Vaikka kammantekijät olivatkin käsityöläisten joukossa alinta luokkaa, saattoi heidän keskuudestaan nousta yhteiskunnallisia vaikuttajia. Anders Leonardin hauta osoittaa valtaa ja kunnioitusta aitoineen. Myös hautapaikka on arvokkaalla tavalla kirkon välittömässä läheisyydessä.







4.5.2007

Karvelan puustelli

Marttilan pitäjässä, Hämeen Härkätien varrella sijaitsee Karvelan kylä. Tie myötäilee Paimionjoen uomaa vain kapean peltokaistaleen erottaessa ne toisistaan. Vanha sotilasvirkatalo, jossa vielä 1970-luvulla sijaitsi Prunkilan postikonttori, on lähes kiinni tiessä.

Tien käyttö ja ylläpito ovat ikävällä tavalla vahingoittaneet tätä noin vuodelta 1800 olevaa taloa.


1790-luvun alusta lähtien talossa asui kersantti Adolf Fredrik Schmidt vaimonsa Juliana Sophia von Hansenin kanssa. Heille syntyi vuoteen 1804 mennessä ainakin seitsemän lasta. Ilmeisesti nykyinen rakennus pystytettiin juuri heidän aikanaan.


Adolf ja Juliana oli vihitty Karkun pitäjässä 13. kesäkuuta vuonna 1791. Julianan syntyessä isä Herman von Hansen oli itse ollut Marttilan naapurissa, Paimiossa, pitäjänkirjurina. Hermanin puolison nimi oli Walborg Jacobsdotter.






Maanviljelijä Ahlers Tanskasta

Turussa, Pyhän Katariinan kirkon hautausmaalla on Tanskassa syntyneen maanviljelijä Nicolaus Ahlersin ja hänen vaimonsa Rosan muistomerkki. Ehkäpä joku osaisi kertoa enemmän tästä maahanmuuttajaperheestä?

This stone is located in Turku, St Catherine's Church's graveyard. It says that Mr. Nicolaus Ahlers was born in Denmark and died in Finland, as a farmer. His wife's name was Rosa.

You may find more information about the church by clicking here!

Please, leave a comment if you have more information about this family.









3.5.2007

Päivityksiä

Päivitin kotisivuilleni Karjalohjan Tallqvist -suvun tauluston sekä lisäsin uutena linkkinä Pusulan Vörlön kylän Anttilan talosta lähteneen Weurlander -suvun.

Blogini linkeistä löytyy nykyään myös Tarvasjoen Kotiseutuyhdistyksen muutama päivä sitten aloitettu nettipäiväkirja. Mikäli sinulla on tarinoita liittyen Tarvasjoen historiaan ja/tai nykyisyyteen, kirjoita niistä ihmeessä ao. blogin kommenttiosastoon. Julkaisen mielelläni kaikki asialliset jutut!

Sammatin Lohilampi

Sammatin Lohilammen ratsutila oli 1500-luvulta lähtien aina vuoteen 1944 saman suvun hallussa. Vuodet 1781-1901 tila on jaettuna kahtia, Vanha- ja Uusitaloon. Tilan viimeinen isäntä Johannes Lohilampi (ent. Bergman) perusti taloon Suomen ehkä ensimmäisen talonpoikaismuseon. 1920-luvun lopulle tultaessa oli erilaisia näyttelyesineitä jo tuhannen kappaletta.

Vuonna 1944 talo siirtyi suvulta kaupan seurauksena Sammatin kunnalle ja Vanhatalon päärakennus toimii edelleen museona. Tämä kuva talon pihapiirin reunalta vuodelta 1910 on Johanneksen nuoremman veljen, Kaarlo Vanamon ottama.

Johanneksen ja Kaarlon sukujuuret johtavat Lohilammen lisäksi mm. Thauvoniusten pappissukuun ja Lohjan Roution sekä Karjalohjan Katteluksen rustholliin.


























2.5.2007

Lempi Irene




Auran kirkkomaalla on vanhoja muistokiviä siirretty asiallisen kunnioittavasti alkuperäisiltä paikoiltaan yhteen hautausmaan kulmaukseen.

Sieltä löytyy mm. yllä näkyvä rautainen, erittäin kulunut risti. Teksti ei paikan päällä, kirkkaassa auringonvalossa ollut enää luettavissa. Kamerapuhelimella otettu lähikuvakaan ei sinänsä tuonut selvyttä asiaan, mutta kuvankäsittelyohjelmalla käsiteltäessä tekstistä voidaan erottaa ainakin jotain.
Talollisen tytär Lempi Irene oli syntynyt ilmeisesti vuonna 1880 ja kuollut ilmeisesti saman vuosikymmenen lopulla. Päivämääristä ei valitettavasti saa selvää. Auran rippikirjoista tämän lapsena kuolleen tytön sukuperä selviäisi, mutta toistaiseksi hänen vaiheensa ovat historian hämärän peitossa. Vain kauniisti kuvioitu rautaristi kertoo jälkipolville hänen muistostaan.


Blogitekstisuositus

Muslimi, josta tuli kristitty

Nakkilan seurakunnan vierasseurakuntalaisten luettelosta löytyy todella mielenkiintoinen tapaus elokuulta 1880. Mainitun kuukauden 15. päiv...