analytics

Ahkerat Kotilaiset Heinävedeltä


Suomen Huoneen-hallitus-seura jakoi 1800-luvulla erilaisia palkintoja menestyksekkäille maanviljelijöille. Yksi näistä vuosittaisista palkitsemisista tapahtui kesällä 1829. Asiasta uutisoi mm. Turun Wiikko-Sanomat, joka tiesi kertoa yhdessä elokuun numerossaan korkeimmalle sijoittuneista tilallisista. Tuona vuonna sijat 1-5 menivät samalle talolle, mutta viidelle eri henkilölle.

Rantasalmen pitäjän Heinäveden kappeliseurakunnan Palvalahden l. Kermaniemen kylän puolikkaan tilan rusthollin omistivat yhteisesti lautamies Lauri Tapaninpoika Kotilainen, hänen veljensä Juho Kotilaisen leski Maria Sallinen sekä veljekset Juho, Tapani ja Kustaa Matinpoika. Lauri annettiin seuran "palkintomedalja" hopeassa rinnassa kannettavaksi, leskelle yksi pikari ja kullekin veljeksistä yksi hopealusikka. Perusteluissaan seura kehuu tätä "yksimielistä sukua", johon kuului tuohon aikaan 42 henkeä. He ovat puhtaiden ja seurattavien tapojensa sekä ahkeruutensa takia tuttuja myös huoneen-hallitukselle. Tilalla oli Wiikko-Sanomien mukaan "ylösotettuna" 23,10 tynnyrinalaa maata, joka oli varustettu 761 sylen mittaisella kiviaidalla ja 1085 sylellä ojaa. Pelloksi oli tehty 36 kuormanalaa ja muutenkin taloa oli kunnostettu runsaasti. Lypsäviä lehmiä oli peräti 42, kun ennen Kotilaisia niitä oli talossa alle kaksikymmentä.

Suomen Huoneenhallitusseura julkaisi vuodesta 1851 lähtien omaa lehteä, joka ensimmäisen numeron ilmoituksessa luvattiin "puhua kaikista aineista, jotka maanwiljelykseen eli muuten seuran tarkoitukseen kuuluwat". Lehti perusti artikkelinsa mm. Mustialan opiston kokemuksiin viljelyn soveltuvuudesta ja hyödystä Suomessa "ulkomaan paremmin opittuin tapain mukaan".

Suomen Huoneenhallitusseuran Sanomat jäi yhdeksi monista lehdistömme alkuvuosien tähdenlennoista. Sen julkaiseminen lopetettiin seuran päätöksellä vuoden 1853 päättyessä. Suometar -lehti kommentoi tätä lopetusta seuraavin sanoin:

"...on monin tawoin surullinen kuulla. Se näyttää, millä huonolla kannalla maanwiljelys yleimmittäin Suomessa on; mutta ei siinä kyllä: se näyttää myös, joka on vielä surullisempi, että talonpoikainen kansa maassamme ei haluakaan parempia tietoja maanwiljelyksestä. Talonpojat tahtowat olla wanhoillain niin tässä kuin muissakin elämän tärkeimmissä ja painawammista riennoista ja hakemuksista, ja kuin sen heille sanoo, niin joku wastaa; ylpeyden hengestä se maatamme mittelee - tuo joka meitä noin moittii".

Edellä mainittua Kotilaisen perhekuntaa voi seurata, joskin hieman työläästi, Heinäveden Digiarkistosta löytyvistä rippikirjoista. Perheen seuraamisen voi aloittaa vaikka vuonna 1734 syntyneestä Juho Kotilaisesta, joka oli naimisissa itseään viitisen vuotta nuoremman Anna Sallisen kanssa. Heillä oli yhteensä seitsemän lasta, Matti, Olavi, Tiina, Hermanni, Anna, Maria ja Brita. Samaan aikaan Palvalassa asui myös 1738 syntynyt Tapani Kotilainen, jonka vaimo oli Anna Pakarinen. Tapanilla ja Annalla oli yhdeksän lasta eli Matti, Paavo, Lauri, Tapani, Juho, Kustaa, Cecilia ja Liisa. Lisäksi oli kaksi Lauri nimistä poikaa, joista toinen kuoli pienenä ja myöhemmin syntynyt poika sai saman etunimen.

Jotta Kotilaisten selvittelystä tulisi hieman haasteellisempaa, on syytä huomata Kermaniemessä samaan aikaan asuneen myös pariskunnan Lauri Kotilainen ja Anna Sallinen. Heillä syntyi vuosien 1750-1772 välisenä aikana kymmenen lasta, Cecilia, Anna, Riitta, Tiina, Matti, Lauri, toinen Matti, Maria, Juho ja Tapani. Jätän tarkemmat tutkimiset tästä ahkerasta ja maineekkaasta suvusta jälkipolville.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Blogitekstisuositus

Habsburgit ja sisäsiittoisuus