Suku-uutiset myös Facebookissa - JuhanSuku

29.10.2010

Kitaristi Jorma Kaukonen

Suomalaiset sukujuuret omaavista rock-muusikoista ylivoimaisesta arvostetuin ja menestynein on ollut yhä uraansa jatkava Jorma Kaukonen. Hän aloitti kitaristin uransa mm. Janis Joplinin kanssa, saavutti suurimmat yleisömäärät Jefferson Airplanen riveissä ja perusti lopulta Hot Tuna -nimisen yhtyeen Jack Casadyn kanssa. Jack oli ollut Airplanen basisti. Jorma on tehnyt kymmeniä levytyksiä sekä Hot Tunan kanssa että sooloartistina. Hän on myös esiintynyt runsaasti vierailevana tähtenä, monesti Yhdysvaltain Länsirannikolta tulleiden muusikoiden levyillä tai konserteissa. Kun Jefferson Airplane koottiin uudelleen vuonna 1989 yhtä levyä ja kiertuetta varten, oli Kaukonen itseoikeutetusti mukana. Rockin Hall of Fameen hänet valittiin Airplanen jäsenenä vuonna 1996.
Nykyisen Jorma Kaukonen keikkailee sekä sooloartistina että Hot Tunan kera. Suurimman osan hänen ajastaan vie kuitenkin Fur Peace Ranch, Kaukosen vaimonsa Vanessan kanssa 1989 perustama "kitaristeja kasvattava farmi". Sen workshopeissa alansa ykkösnimet antavat opetusta kitaransoitossa vapaamuotoisessa ilmapiirissä.

Jorma Ludwig Kaukonen syntyi Washington D.C. alueella, missä hänen ulkoasiainhallinnossa työskennellyt isänsä perheineen asui tuohon aikaan. Isä oli poikansa täyskaima. Jormalla on yksi veli, muusikko Peter Kaukonen. Veljesten isoisä Jaakko Ludvig oli sitten pesunkestävä pohjanmaalainen Ylistarosta. Isoäiti Ida Charlotta Palmqvist oli syntynyt Kotkassa, mutta hänen osaltaan sukujohto taaksepäin on aavistuksen verran epävarma.

Kaukosten sukua voidaan seurata ainakin Ylistaron Kaukoisissa talollisena asuneen Elias Matinpojan perheeseen. Elias oli syntynyt vuonna 1709, kun taas hänen vaimonsa Liisa Matintytär oli miestään noin vuoden nuorempi.



1.  Jorma Ludwig Kaukonen, kitaristi muusikko, s. 23.12.1940 Amerikka. Vanhemmat taulusta 2 Jorma Ludwig Kaukonen, ulkoasianhallinnon virkamies

Taulu 2

2.  Jorma Ludwig Kaukonen, ulkoasianhallinnon virkamies Amerikka. Vanhemmat taulusta 3 Jaakko Ludvig Kaukonen, s. 4.10.1878 Ylistaro ja Ida Charlotta Palmqvist, Kaukonen, s. 25.7.1886 Kotka.

       Lapset:

       Jorma Ludwig, s. 23.12.1940 Amerikka. Tauluun 1. 

Taulu 3

3.  Jaakko Ludvig Kaukonen, s. 4.10.1878 Ylistaro. Vanhemmat taulusta 4 Tuomas Hermaninpoika Kaukonen, s. 18.10.1852 Ylistaro ja Maria Simontytär Louko, Kaukonen, s. 13.4.1856 Ylistaro.

Puoliso: Ida Charlotta Palmqvist, Kaukonen, Taulusta 2, s. 25.7.1886 Kotka. Vanhemmat taulusta 21 Aleksanteri Ferdinand Danielsson Palmqvist, työmies Kotka, s. 15.2.1853 Vehkalahti ja Ida Sofia Aatamintytär, s. 25.11.1851 Hollola. LUULTAVASTI TÄMÄ IITA, sillä Kotkassa asui 1880-90-luvuilla vain tämä Palmqvistin perhe.

       Lapset:

       Jorma Ludwig. Tauluun 2. 

Taulu 4

4.  Tuomas Hermaninpoika Kaukonen, s. 18.10.1852 Ylistaro. Vanhemmat taulusta 5 Herman Hermaninpoika Kaukonen, talollinen Kaukonen Kaukola Ylistaro, s. 7.6.1833 Ylistaro, k. 1857 Ylistaro ja Maria Jaakontytär Marttila, Kaukonen, jakob 16.10.1826, s. 11.2.1830 Ilmajoki.

Puoliso: 25.6.1876 Ylistaro Maria Simontytär Louko, Kaukonen, Taulusta 3, s. 13.4.1856 Ylistaro. Vanhemmat taulusta 12 Simo Juhanpoika Louko, s. 24.11.1815 Ylistaro, k. 16.2.1868 Viipuri ja Susanna Matintytär Kaukonen, s. 8.1.1819 Ylistaro, k. 16.9.1910 Ylistaro.

       Lapset:

       Maria Olivia, s. 2.12.1876 Ylistaro

       Jaakko Ludvig, s. 4.10.1878 Ylistaro. Tauluun 3. 

Taulu 5

5.  Herman Hermaninpoika Kaukonen, talollinen Kaukonen Kaukola Ylistaro, s. 7.6.1833 Ylistaro, k. 1857 Ylistaro. Vanhemmat taulusta 6 Herman Tuomaanpoika Kaukonen, talollinen lautamies Kaukonen Kaukola Ylistaro, s. 29.6.1806 Ylistaro ja Hedvig Jaakontytär Yli-Vähä-Somppi, Kaukonen, s. 18.9.1801 Isokyrö.

Puoliso: 2.3.1852 Ylistaro Maria Jaakontytär Marttila, Kaukonen, Taulusta 4, jakob 16.10.1826, s. 11.2.1830 Ilmajoki. Vanhemmat taulusta 11 Jaakko Pekanpoika Vähä-Jussila, Marttila, talollinen Marttila Isokylä Ylistaro, s. 20.2.1790 Ilmajoki ja Susanna Kaapontytär, s. 7.7.1793 Ilmajoki.

       Lapset:

       Tuomas, s. 18.10.1852 Ylistaro. Tauluun 4.

       Sanna Sofia, s. 21.5.1855 Ylistaro 

Taulu 6

6.  Herman Tuomaanpoika Kaukonen, talollinen lautamies Kaukonen Kaukola Ylistaro, s. 29.6.1806 Ylistaro. Vanhemmat taulusta 7 Tuomas Tuomaanpoika Muurimäki, Kaukonen, talollinen lautamies Latvakaukonen Kaukola Ylistaro, s. 27.7.1773 Ylistaro, k. 4.11.1832 Ylistaro ja Susanna Gustafsdotter Malmberg, Muurimäki, s. 16.4.1781, k. 25.6.1810 Ylistaro.

Puoliso: 26.9.1824 Isokyrö Hedvig Jaakontytär Yli-Vähä-Somppi, Kaukonen, Taulusta 5, s. 18.9.1801 Isokyrö. Vanhemmat taulusta 10 Jaakko Vähä-Somppi, talollinen Ylivähäsomppi Heikkola Isokyrö ja Susanna Martintytär.

       Lapset:

       Herman, s. 7.6.1833 Ylistaro. Tauluun 5. 

Taulu 7

7.  Tuomas Tuomaanpoika Muurimäki, Kaukonen, talollinen lautamies Latvakaukonen Kaukola Ylistaro, s. 27.7.1773 Ylistaro, k. 4.11.1832 Ylistaro. Vanhemmat taulusta 8 Tuomas Jaakonpoika Marttala, Muurimäki, talollinen Latvamuurimäki Ylistaro, s. 10.11.1734 Ylistaro, k. 17.6.1818 Ylistaro ja Susanna Matintytär Maijala, Muurimäki, s. 8.1.1742 Ylistaro, k. 21.1.1809 Ylistaro.

Puoliso: Susanna Gustafsdotter Malmberg, Muurimäki, Taulusta 6, s. 16.4.1781, k. 25.6.1810 Ylistaro. Vanhemmat taulusta 9 Gustaf Paulsson Malmberg, varanimismies talollinen Latva-Kaukola Ylistaro, s. 20.10.1757 Mustasaari, k. 25.4.1809 Ylistaro ja Susanna Jaakontytär Kontturi, Malmberg, s. 1.5.1751 Ylistaro, k. 6.5.1786 Ylistaro.

       Lapset:

       Herman, s. 29.6.1806 Ylistaro. Tauluun 6. 

Taulu 8

8.  Tuomas Jaakonpoika Marttala, Muurimäki, talollinen Latvamuurimäki Ylistaro, s. 10.11.1734 Ylistaro, k. 17.6.1818 Ylistaro. Vanhemmat Jaakko Heikinpoika Marttala, talollinen Marttala Hiipakkala Ylistaro, s. 1702, k. 18.6.1777 Ylistaro ja Anna Juhantytär Marttila, Marttala, s. 16.10.1709 Ilmajoki, k. 9.1.1781 Ylistaro.

Puoliso: 18.9.1760 Ylistaro Susanna Matintytär Maijala, Muurimäki, Taulusta 7, s. 8.1.1742 Ylistaro, k. 21.1.1809 Ylistaro. Vanhemmat Matti Simunanpoika Maijala, s. 1709, k. 26.10.1748 ja Reetta Juhantytär, s. 1715, k. 11.2.1801 Ylistaro.

       Lapset:

       Jaakko, vävy talollinen Hannuksela Savilahti Vähäkyrö, s. 28.10.1762 Ylistaro, k. 15.8.1834 Vähäkyrö

       Matti, s. 27.2.1770 Ylistaro

       Tuomas, s. 27.7.1773 Ylistaro. Tauluun 7.

       Susanna, s. 31.10.1776 Ylistaro 

Taulu 9

8.  Gustaf Paulsson Malmberg, varanimismies talollinen Latva-Kaukola Ylistaro, s. 20.10.1757 Mustasaari, k. 25.4.1809 Ylistaro. Vanhemmat Paul Christian Malmberg, kivalteri salpietarinkeittäjä, s. 16.9.1725 Malmö, Ruotsi, k. 5.8.1761 Isokyrö ja Brita Christina Franselius, Spoof e. Malmberg, s. 22.4.1730 Ruotsi, k. 29.4.1806 Ylistaro.

1. puoliso: Susanna Jaakontytär Kontturi, Malmberg, Taulusta 7, s. 1.5.1751 Ylistaro, k. 6.5.1786 Ylistaro. Vanhemmat Jaakko Heikinpoika Yli-Pouttu, Kontturi, talollinen kirkkoväärti Kontturi Ylistaro, s. 13.4.1719 Ylistaro, k. 21.11.1785 Ylistaro ja Sanna Juhantytär Heiska, Kontturi, s. 9.12.1719 Ylistaro, k. 29.8.1800 Ylistaro.

       Lapset:

       Herman, s. 24.10.1779, k. 1.7.1809

       Susanna, s. 16.4.1781. Tauluun 7.

2. puoliso: 21.11.1786 Isokyrö Margaretha Benedictuksentytär Ulvin, Malmberg, s. 4.11.1764 Isokyrö, k. 3.5.1841. Vanhemmat Benedictus Juhonpoika Ulvinen, Ulvin, nimismies, s. 19.10.1731 Isokyrö, k. 18.3.1778 Härmä, kuolinsyy paleltui ja Brita Gabrielsdotter Rislachius, Ulvin, s. 1733 Härmä, k. 30.6.1802 Alahärmä.

       Lapset:

       Brita Stina, s. 16.11.1787 Ylistaro, k. 7.7.1792 Ylistaro

       Hedvig, s. 10.2.1791 Ylistaro, k. 18.2.1858 Isokyrö

       Margaretha, s. 15.12.1793 Ylistaro, k. 27.9.1798 Ylistaro

       Jonas Gustaf, s. 17.6.1796 Ylistaro, k. 31.3.1833

       Nils, s. 15.11.1798 Ylistaro, k. 25.4.1824

       Greta, s. 5.7.1801 Ylistaro

       Maria, s. 29.1.1804 Ylistaro, k. 31.1.1887

       Johannes, s. 22.10.1806 Ylistaro, k. 7.12.1849 Ylistaro 

Taulu 10

7.  Jaakko Vähä-Somppi, talollinen Ylivähäsomppi Heikkola Isokyrö.

Puoliso: Susanna Martintytär, Taulusta 6,.

       Lapset:

       Hedvig, s. 18.9.1801 Isokyrö. Tauluun 6. 

Taulu 11

6.  Jaakko Pekanpoika Vähä-Jussila, Marttila, talollinen Marttila Isokylä Ylistaro, s. 20.2.1790 Ilmajoki.

Puoliso: Susanna Kaapontytär, Taulusta 5, s. 7.7.1793 Ilmajoki.

       Lapset:

       Susanna, s. 21.8.1816 Ilmajoki

       Juha Pietari, talollinen Marttila Isokylä Ylistaro, s. 29.12.1819 Ilmajoki

       Kaappo, s. 30.7.1823 Ilmajoki

       Jaakko, s. 16.10.1826 Ilmajoki

       Maria, s. 11.2.1830 Ilmajoki. Tauluun 5.

       Sofia, s. 8.2.1833 Ilmajoki

       Kustaa, s. 26.7.1838 Ylistaro 

Taulu 12

5.  Simo Juhanpoika Louko, s. 24.11.1815 Ylistaro, k. 16.2.1868 Viipuri. Vanhemmat taulusta 13 Juha Jaakonpoika Kujala, Louko, vävy talollinen Louko Topparla Ylistaro ja Justiina Simontytär Louko, s. 27.10.1794 Ylistaro.

Puoliso: 13.7.1837 Ylistaro Susanna Matintytär Kaukonen, Taulusta 4, s. 8.1.1819 Ylistaro, k. 16.9.1910 Ylistaro. Vanhemmat taulusta 17 Matti Matinpoika Kaukonen, talollinen lautamies, s. 16.2.1786 Ylistaro, k. 14.11.1849 Ylistaro ja Susanna Tuokko, Kaukonen, s. 31.1.1796 Ylistaro, k. 10.4.1869 Ylistaro.

       Lapset:

       Susanna Sofia, s. 26.4.1843 Ylistaro

       Juha Ilari, s. 14.2.1849 Ylistaro

       Tuomas Ludvig, s. 16.12.1851 Ylistaro

       Maria, s. 13.4.1856 Ylistaro. Tauluun 4. 

Taulu 13

6.  Juha Jaakonpoika Kujala, Louko, vävy talollinen Louko Topparla Ylistaro.

Puoliso: 9.7.1815 Ylistaro Justiina Simontytär Louko, Taulusta 12, s. 27.10.1794 Ylistaro. Vanhemmat taulusta 14 Simo Matinpoika Kirppula, Louko, talollinen herastuomari Louko Topparla Ylistaro, s. 8.1.1754 Ylistaro ja Susanna Juhantytär Marttala, Louko, s. 24.12.1757 Ylistaro.

       Lapset:

       Simo, s. 24.11.1815 Ylistaro. Tauluun 12. 

Taulu 14

7.  Simo Matinpoika Kirppula, Louko, talollinen herastuomari Louko Topparla Ylistaro, s. 8.1.1754 Ylistaro. Vanhemmat taulusta 15 Matti Simonpoika Kirppula, talollinen Kirppula Torpparla Ylistaro ja Liisa Esantytär Enholm, Kirppu, s. 20.9.1733 Ylistaro, k. 13.4.1829 Ylistaro.

Puoliso: 21.9.1776 Ylistaro Susanna Juhantytär Marttala, Louko, Taulusta 13, s. 24.12.1757 Ylistaro. Vanhemmat taulusta 16 Juha Jaakonpoika Marttala, Marttala Topparla Ylistaro ja Sofia Eliaantytär.

       Lapset:

       Justiina, s. 27.10.1794 Ylistaro. Tauluun 13. 

Taulu 15

8.  Matti Simonpoika Kirppula, talollinen Kirppula Torpparla Ylistaro.

Puoliso: 31.8.1751 Ylistaro Liisa Esantytär Enholm, Kirppu, Taulusta 14, s. 20.9.1733 Ylistaro, k. 13.4.1829 Ylistaro. Vanhemmat Esaias Enholm, lukkari Kirppula Topparla Ylistaro, s. 6.7.1714, k. 27.4.1782 Ylistaro ja Christina Andersdotter Amnelin, Enholm, k. 4.12.1760 Ylistaro.

       Lapset:

       Simo, s. 8.1.1754 Ylistaro. Tauluun 14. 

Taulu 16

8.  Juha Jaakonpoika Marttala, Marttala Topparla Ylistaro.

Puoliso: Sofia Eliaantytär, Taulusta 14,.

       Lapset:

       Susanna, s. 24.12.1757 Ylistaro. Tauluun 14. 

Taulu 17

6.  Matti Matinpoika Kaukonen, talollinen lautamies, s. 16.2.1786 Ylistaro, k. 14.11.1849 Ylistaro. Vanhemmat taulusta 18 Matti Mikonpoika Kaukonen, talollinen, s. 8.11.1753 Ylistaro, k. 20.7.1809 Isokyrö ja Venla Heikintytär Heikkilä, Kaukonen, s. 15.8.1756 Lapua, k. 20.6.1809 Isokyrö.

Puoliso: Susanna Tuokko, Kaukonen, Taulusta 12, s. 31.1.1796 Ylistaro, k. 10.4.1869 Ylistaro.

       Lapset:

       Jaakko, talollinen Kaukonen Ylistaro, s. 22.6.1816 Ylistaro, k. 1.2.1895 Ylistaro

       Susanna, s. 8.1.1819 Ylistaro. Tauluun 12.

       Maria, s. 5.2.1823 Ylistaro, k. 5.9.1861 Ylistaro

       Elisabet, s. 20.4.1826 Ylistaro, k. 30.8.1867 Ylistaro

       Sofia, s. 5.9.1828 Ylistaro, k. 28.1.1911 Ylistaro

       Juha, s. 4.12.1830 Ylistaro, k. 18.8.1920 Ylistaro

       Matti, s. 27.4.1833 Ylistaro, k. 11.1.1867 Ylistaro

       Simo, s. 12.12.1837 Ylistaro, k. 21.5.1894 Ylistaro 

Taulu 18

7.  Matti Mikonpoika Kaukonen, talollinen, s. 8.11.1753 Ylistaro, k. 20.7.1809 Isokyrö. Vanhemmat taulusta 19 Mikko Eliaanpoika Kaukonen, talollinen Kaukoinen Ylistaro, s. 25.9.1733 Ylistaro, k. 6.11.1784 Ylistaro ja Liisa Latikka, Kaukonen, s. 1734 Lapua, k. 31.12.1790 Ylistaro.

Puoliso: 16.1.1777 Lapua Venla Heikintytär Heikkilä, Kaukonen, Taulusta 17, s. 15.8.1756 Lapua, k. 20.6.1809 Isokyrö. Vanhemmat taulusta 20 Heikki Juhanpoika Muilu, Yli-Heikkilä, vävy Yli-Heikkilä Lapua, s. 19.1.1732 Lapua, k. 2.10.1769 Lapua ja Maria Antintytär Yli-Heikkilä, s. 8.10.1733 Lapua, k. 26.7.1807 Lapua.

       Lapset:

       Heikki, s. 15.12.1778 Ylistaro

       Liisa, s. 7.8.1781 Ylistaro, k. 23.10.1836 Ylistaro

       Maria, s. 9.4.1783 Ylistaro, k. 1.6.1868 Lapua

       Matti, s. 16.2.1786 Ylistaro. Tauluun 17.

       Susanna, s. 19.10.1787 Ylistaro, k. 12.1.1833 Ylistaro

       Marketta, s. 1790 Ylistaro

       Anna, s. 1793 Ylistaro, k. 23.1.1842 Ylistaro

       Juha, s. 8.5.1795 Ylistaro, k. 1809

       Sofia, s. 12.1.1798 Ylistaro, k. 23.4.1863 Lapua 

Taulu 19

8.  Mikko Eliaanpoika Kaukonen, talollinen Kaukoinen Ylistaro, s. 25.9.1733 Ylistaro, k. 6.11.1784 Ylistaro. Vanhemmat Elias Matinpoika Kaukonen, talollinen Kaukoinen Ylistaro, s. 10.1709 Ylistaro, k. 12.2.1738 Ylistaro ja Liisa Matintytär, s. 1710 Ylistaro, k. 3.11.1744 Ylistaro.

Puoliso: Liisa Latikka, Kaukonen, Taulusta 18, s. 1734 Lapua, k. 31.12.1790 Ylistaro.

       Lapset:

       Matti, s. 8.11.1753 Ylistaro. Tauluun 18.

       Liisa, s. 19.3.1759 Ylistaro, k. 2.8.1831

       Maria, Vaasa, s. 2.7.1763 Ylistaro

       Anna, s. 9.3.1765 Ylistaro, k. 25.6.1804 Isokyrö

       Sofia, s. 6.4.1771 Ylistaro, k. 15.1.1801 Mustasaari 

Taulu 20

8.  Heikki Juhanpoika Muilu, Yli-Heikkilä, vävy Yli-Heikkilä Lapua, s. 19.1.1732 Lapua, k. 2.10.1769 Lapua. Vanhemmat Juha Matinpoika Soini, Muilu, vävy talollinen Muilu Lapua, s. 6.12.1699 Nurmo, k. 1771 ja Venla Mikintytär Muilu, s. 22.12.1700 Lapua, k. 25.2.1767 Lapua.

Puoliso: 5.10.1755 Lapua Maria Antintytär Yli-Heikkilä, Taulusta 18, s. 8.10.1733 Lapua, k. 26.7.1807 Lapua. Vanhemmat Antti Juhonpoika Heikkilä ja Marketta Simunantytär.

       Lapset:

       Venla, s. 15.8.1756 Lapua. Tauluun 18.

       Juha, Yliheikkilä Lapua, s. 6.8.1761 Lapua, k. 5.10.1825 Lapua 

Taulu 21

4.  Aleksanteri Ferdinand Danielsson Palmqvist, työmies Kotka, s. 15.2.1853 Vehkalahti. Vehkalahdelta 1882 Kotkaan. Vanhemmat taulusta 22 Daniel Ferdinand Sigfridsson Palmqvist, räätäli Kolsila Vehkalahti, s. 10.3.1821 Vehkalahti ja Eeva Sofia Aaprahamintytär, s. 1817, k. 8.10.1858 Vehkalahti.

Puoliso: 9.8.1874 Vehkalahti Ida Sofia Aatamintytär, Taulusta 3, s. 25.11.1851 Hollola. Nastolasta 1874 Vehkalahdelle. Kastetut, seurakunnasta muuttaneet puuttuvat.

       Lapset:

       Hilda Maria, s. 23.4.1877 Vehkalahti

       Jenny Aleksiina, s. 20.7.1880 Vehkalahti

       Fredrik Aleksander, s. 29.8.1883 Kotka

       Ida Charlotta, s. 25.7.1886 Kotka. Tauluun 3.

       Hulda Vilhelmiina, s. 14.8.1889 Kotka

       Kustaa Aadolf, s. 28.8.1892 Kotka 

Taulu 22

5.  Daniel Ferdinand Sigfridsson Palmqvist, räätäli Kolsila Vehkalahti, s. 10.3.1821 Vehkalahti.

1. puoliso: 17.7.1845 Hamina Eeva Sofia Aaprahamintytär, Taulusta 21, s. 1817, k. 8.10.1858 Vehkalahti.

       Lapset:

       Matilda, s. 18.7.1845 Hamina

       Charlotta, s. 20.11.1847 Kotka

       Anna Catharina, s. 7.3.1850 Vehkalahti

       Aleksanteri Ferdinand, s. 15.2.1853 Vehkalahti. Tauluun 21.

2. puoliso: 15.5.1859 Vehkalahti Maria Annantytär, s. 23.6.1835.



      Henkilöluettelo suku- ja myöhemmän sukunimen mukaan aakkosjärjestyksessä

      Eeva Sofia Aaprahamintytär, s. 1817 ... (708363),  21, 22

      Ida Sofia Aatamintytär, s. 25.11.1851 Hollola ... (708356),  3, 21

      Liisa Matintytär, s. 1710 Ylistaro ... (498331),  19

      Maria Annantytär, s. 23.6.1835 ... (708367),  22

      Marketta Simunantytär ... (609796),  20

      Reetta Juhantytär, s. 1715 ... (521533),  8

      Sofia Eliaantytär ... (661491),  14, 16

      Susanna Kaapontytär, s. 7.7.1793 Ilmajoki ... (708377),  5, 11

      Susanna Martintytär ... (708376),  6, 10

      Amnelin Christina Andersdotter ... (197222),  15

      Enholm Christina Andersdotter ... (197222),  15

        Esaias, s. 6.7.1714 ... (197224),  15

        Liisa Esantytär, s. 20.9.1733 Ylistaro ... (661489),  14, 15

      Franselius Brita Christina, s. 22.4.1730 Ruotsi ... (153600),  9

      Haapala Maria Gustafsdotter, s. 29.1.1804 Ylistaro ... (178616),  9

      Hannuksela Jaakko Tuomaanpoika, s. 28.10.1762 Ylistaro ... (646022),  8

      Heikkilä Antti Juhonpoika ... (609797),  20

        Venla Heikintytär, s. 15.8.1756 Lapua ... (202064),  17, 18, 20

      Heiska Sanna Juhantytär, s. 9.12.1719 Ylistaro ... (520067),  9

      Kaukonen Anna Matintytär, s. 1793 Ylistaro ... (504338),  18

        Anna Mikontytär, s. 9.3.1765 Ylistaro ... (498328),  19

        Elias Matinpoika, s. 10.1709 Ylistaro ... (498330),  19

        Elisabet Matintytär, s. 20.4.1826 Ylistaro ... (504331),  17

        Hedvig Jaakontytär, s. 18.9.1801 Isokyrö ... (708371),  5, 6, 10

        Heikki Matinpoika, s. 15.12.1778 Ylistaro ... (504320),  18

        Herman Hermaninpoika, s. 7.6.1833 Ylistaro ... (708368),  4, 5, 6

        Herman Tuomaanpoika, s. 29.6.1806 Ylistaro ... (708370),  5, 6, 7

        Ida Charlotta, s. 25.7.1886 Kotka ... (633327),  2, 3, 21

        Jaakko Ludvig, s. 4.10.1878 Ylistaro ... (633326),  2, 3, 4

        Jaakko Matinpoika, s. 22.6.1816 Ylistaro ... (504328),  17

        Jorma Ludwig ... (633324),  1, 2, 3

        Jorma Ludwig, s. 23.12.1940 Amerikka ... (633323),  1, 2

        Juha Matinpoika, s. 4.12.1830 Ylistaro ... (504333),  17

        Liisa, s. 1734 Lapua ... (498325),  18, 19

        Liisa Matintytär, s. 7.8.1781 Ylistaro ... (504321),  18

        Liisa Mikontytär, s. 19.3.1759 Ylistaro ... (498326),  19

        Maria Jaakontytär, s. 11.2.1830 Ilmajoki ... (708369),  4, 5, 11

        Maria Matintytär, s. 9.4.1783 Ylistaro ... (202062),  18

        Maria Matintytär, s. 5.2.1823 Ylistaro ... (504330),  17

        Maria Mikontytär, s. 2.7.1763 Ylistaro ... (498327),  19

        Maria Olivia, s. 2.12.1876 Ylistaro ... (633529),  4

        Maria Simontytär, s. 13.4.1856 Ylistaro ... (633528),  3, 4, 12

        Marketta Matintytär, s. 1790 Ylistaro ... (504337),  18

        Matti Matinpoika, s. 16.2.1786 Ylistaro ... (504326),  12, 17, 18

        Matti Matinpoika, s. 27.4.1833 Ylistaro ... (504334),  17

        Matti Mikonpoika, s. 8.11.1753 Ylistaro ... (202063),  17, 18, 19

        Mikko Eliaanpoika, s. 25.9.1733 Ylistaro ... (498324),  18, 19

        Sanna Sofia Hermanintytär, s. 21.5.1855 Ylistaro ... (708374),  5

        Simo Matinpoika, s. 12.12.1837 Ylistaro ... (504335),  17

        Sofia Matintytär, s. 12.1.1798 Ylistaro ... (504340),  18

        Sofia Matintytär, s. 5.9.1828 Ylistaro ... (504332),  17

        Susanna, s. 31.1.1796 Ylistaro ... (504327),  12, 17

        Susanna Matintytär, s. 19.10.1787 Ylistaro ... (504336),  18

        Susanna Matintytär, s. 8.1.1819 Ylistaro ... (504329),  4, 12, 17

        Tuomas Hermaninpoika, s. 18.10.1852 Ylistaro ... (633527),  3, 4, 5

        Tuomas Tuomaanpoika, s. 27.7.1773 Ylistaro ... (178610),  6, 7, 8

        Venla Heikintytär, s. 15.8.1756 Lapua ... (202064),  17, 18, 20

      Kirppu Liisa Esantytär, s. 20.9.1733 Ylistaro ... (661489),  14, 15

      Kirppula Matti Simonpoika ... (661488),  14, 15

        Simo Matinpoika, s. 8.1.1754 Ylistaro ... (661486),  13, 14, 15

      Kontturi Jaakko Heikinpoika, s. 13.4.1719 Ylistaro ... (520066),  9

        Sanna Juhantytär, s. 9.12.1719 Ylistaro ... (520067),  9

        Susanna Jaakontytär, s. 1.5.1751 Ylistaro ... (149061),  7, 9

      Kreekka Liisa Matintytär, s. 7.8.1781 Ylistaro ... (504321),  18

      Kriikku Susanna Tuomaantytär, s. 31.10.1776 Ylistaro ... (521441),  8

      Kujala Juha Jaakonpoika ... (661484),  12, 13

      Latikka Liisa, s. 1734 Lapua ... (498325),  18, 19

      Louko Juha Ilari Simonpoika, s. 14.2.1849 Ylistaro ... (633532),  12

        Juha Jaakonpoika ... (661484),  12, 13

        Justiina Simontytär, s. 27.10.1794 Ylistaro ... (661485),  12, 13, 14

        Maria Simontytär, s. 13.4.1856 Ylistaro ... (633528),  3, 4, 12

        Simo Juhanpoika, s. 24.11.1815 Ylistaro ... (633530),  4, 12, 13

        Simo Matinpoika, s. 8.1.1754 Ylistaro ... (661486),  13, 14, 15

        Susanna Juhantytär, s. 24.12.1757 Ylistaro ... (661487),  13, 14, 16

        Susanna Sofia Simontytär, s. 26.4.1843 Ylistaro ... (633531),  12

        Tuomas Ludvig Simonpoika, s. 16.12.1851 Ylistaro ... (633533),  12

      Maijala Matti Simunanpoika, s. 1709 ... (521532),  8

        Susanna Matintytär, s. 8.1.1742 Ylistaro ... (521510),  7, 8

      Malmberg Greta Gustafsdotter, s. 5.7.1801 Ylistaro ... (178615),  9

        Gustaf Paulsson, s. 20.10.1757 Mustasaari ... (149060),  7, 9

        Hedvig Gustafsdotter, s. 10.2.1791 Ylistaro ... (178611),  9

        Herman Gustafsson, s. 24.10.1779 ... (146321),  9

        Johannes Gustafsson, s. 22.10.1806 Ylistaro ... (178618),  9

        Jonas Gustaf Gustafsson, s. 17.6.1796 Ylistaro ... (178613),  9

        Margaretha Benedictuksentytär, s. 4.11.1764 Isokyrö ... (153961),  9

        Maria Gustafsdotter, s. 29.1.1804 Ylistaro ... (178616),  9

        Paul Christian, s. 16.9.1725 Malmö, Ruotsi ... (153965),  9

        Susanna Gustafsdotter, s. 16.4.1781 ... (178609),  6, 7, 9

        Susanna Jaakontytär, s. 1.5.1751 Ylistaro ... (149061),  7, 9

      Marttala Anna Juhantytär, s. 16.10.1709 Ilmajoki ... (521522),  8

        Jaakko Heikinpoika, s. 1702 ... (521521),  8

        Juha Jaakonpoika ... (661490),  14, 16

        Susanna Juhantytär, s. 24.12.1757 Ylistaro ... (661487),  13, 14, 16

        Tuomas Jaakonpoika, s. 10.11.1734 Ylistaro ... (521509),  7, 8

      Marttila Anna Juhantytär, s. 16.10.1709 Ilmajoki ... (521522),  8

        Jaakko Jaakonpoika, s. 16.10.1826 Ilmajoki ... (708378),  11

        Jaakko Pekanpoika, s. 20.2.1790 Ilmajoki ... (708373),  5, 11

        Juha Pietari Jaakonpoika, s. 29.12.1819 Ilmajoki ... (708380),  11

        Kaappo Jaakonpoika, s. 30.7.1823 Ilmajoki ... (708382),  11

        Kustaa Jaakonpoika, s. 26.7.1838 Ylistaro ... (708379),  11

        Maria Jaakontytär, s. 11.2.1830 Ilmajoki ... (708369),  4, 5, 11

      Muilu Heikki Juhanpoika, s. 19.1.1732 Lapua ... (519368),  18, 20

        Juha Matinpoika, s. 6.12.1699 Nurmo ... (468407),  20

        Venla Mikintytär, s. 22.12.1700 Lapua ... (468408),  20

      Muurimäki Jaakko Tuomaanpoika, s. 28.10.1762 Ylistaro ... (646022),  8

        Matti Tuomaanpoika, s. 27.2.1770 Ylistaro ... (646031),  8

        Susanna Gustafsdotter, s. 16.4.1781 ... (178609),  6, 7, 9

        Susanna Matintytär, s. 8.1.1742 Ylistaro ... (521510),  7, 8

        Susanna Tuomaantytär, s. 31.10.1776 Ylistaro ... (521441),  8

        Tuomas Jaakonpoika, s. 10.11.1734 Ylistaro ... (521509),  7, 8

        Tuomas Tuomaanpoika, s. 27.7.1773 Ylistaro ... (178610),  6, 7, 8

      Palmqvist Aleksanteri Ferdinand Danielsson, s. 15.2.1853 Vehkalahti ... (708355),  3, 21, 22

        Anna Catharina Danielsdotter, s. 7.3.1850 Vehkalahti ... (708366),  22

        Charlotta Danielsdotter, s. 20.11.1847 Kotka ... (708365),  22

        Daniel Ferdinand Sigfridsson, s. 10.3.1821 Vehkalahti ... (708362),  21, 22

        Fredrik Aleksander, s. 29.8.1883 Kotka ... (708359),  21

        Hilda Maria, s. 23.4.1877 Vehkalahti ... (708357),  21

        Hulda Vilhelmiina, s. 14.8.1889 Kotka ... (708360),  21

        Ida Charlotta, s. 25.7.1886 Kotka ... (633327),  2, 3, 21

        Jenny Aleksiina, s. 20.7.1880 Vehkalahti ... (708358),  21

        Kustaa Aadolf, s. 28.8.1892 Kotka ... (708361),  21

        Matilda Danielsdotter, s. 18.7.1845 Hamina ... (708364),  22

      Rislachius Brita Gabrielsdotter, s. 1733 Härmä ... (153595),  9

      Soini Greta Gustafsdotter, s. 5.7.1801 Ylistaro ... (178615),  9

        Juha Matinpoika, s. 6.12.1699 Nurmo ... (468407),  20

      Spoof e. Malmberg Brita Christina, s. 22.4.1730 Ruotsi ... (153600),  9

      Takaluoma Maria Matintytär, s. 9.4.1783 Ylistaro ... (202062),  18

      Talvitie Sofia Matintytär, s. 12.1.1798 Ylistaro ... (504340),  18

      Tuokko Susanna, s. 31.1.1796 Ylistaro ... (504327),  12, 17

      Ulvin Benedictus Juhonpoika, s. 19.10.1731 Isokyrö ... (153956),  9

        Brita Gabrielsdotter, s. 1733 Härmä ... (153595),  9

        Margaretha Benedictuksentytär, s. 4.11.1764 Isokyrö ... (153961),  9

      Ulvinen Benedictus Juhonpoika, s. 19.10.1731 Isokyrö ... (153956),  9

      Vähä-Jussila Jaakko Pekanpoika, s. 20.2.1790 Ilmajoki ... (708373),  5, 11

        Sofia Jaakontytär, s. 8.2.1833 Ilmajoki ... (708385),  11

        Susanna Jaakontytär, s. 21.8.1816 Ilmajoki ... (708384),  11

      Vähä-Somppi Jaakko ... (708375),  6, 10

      Yli-Heikkilä Heikki Juhanpoika, s. 19.1.1732 Lapua ... (519368),  18, 20

        Juha Heikinpoika, s. 6.8.1761 Lapua ... (505736),  20

        Maria Antintytär, s. 8.10.1733 Lapua ... (527440),  18, 20

      Yli-Pouttu Jaakko Heikinpoika, s. 13.4.1719 Ylistaro ... (520066),  9

      Yli-Soini Hedvig Gustafsdotter, s. 10.2.1791 Ylistaro ... (178611),  9

      Yli-Vähä-Somppi Hedvig Jaakontytär, s. 18.9.1801 Isokyrö ... (708371),  5, 6, 10

28.10.2010

Kustaa Ahlströmin onneton markkinareissu

Lokakuun alussa 1877 vietettiin Hämeenlinnan kaupungissa markkinoita. Väkeä oli aikaisempia vuosia selkeästi vähemmän ja samoin myytävää tavaraa. Ainoastaan kalakauppa kävi entiseen tapaan. Tärkein kauppatavara oli kuitenkin karja, mutta vuoden 1877 Hämeenlinnassa oli tarjonta kerrassaan heikkoa. Aikalaisten mukaan talonpojilla oli jonkin verran kelvollisia elukoita, mutta myyntiin saakka niitä ei ilmeisesti riittänyt.

Kysyntää olisi ollut hyvistä pito- ja teuraseläimistä, sillä lähitienoilla ei juuri kannattanut pitää vasikoita maidon korkean hinnan takia. Ostajien joukossa oli runsaasti teuraseläinten hankkijoita, jotka tosin maksoivat hyvästä elukasta vain hieman enemmän kuin huonosta. Kerrottiin turkulaisten "voisaksojen" entisaikoina yrittäneen tätä samaa ja tätä kautta maalaisten into myyntiin oli heikonlaista.

Eläimien ja kalojen lisäksi tarjolla oli rukiita, pellavia, suolattua lohta ja siikaa sekä mm. voita. Markkinahumuun kuuluivat myös hevosvarkaudet, jotka aiheuttivat joka vuosi paikallisille poliiseille ylimääräistä työtä. Hämeenlinnassa ei juurikaan ollut juopuneita taikka kuten kaupunkilaiset sen ilmaisivat, "etikettejä ei näkynyt niin taajaan kuin joskus ennen".

Hämeenlinnan markkinoille lähdettiin toki myös Auranmaalta ja niinpä Kosken Tl Iso-Sorvaston kylän Ali-Hyhköltä joutui matkaan torppari Kustaa Ahlström. Seurassaan hänellä oli pari syntymäpitäjänsä Someron talollista, isännät Jaakko Heikkilä ja Jaakko Sandberg. Tultuaan Iso-Luolajan kylään Vanajalla olivat miehet joutuneet ryövärien käsiin. Torppari Ahlströmiä rikolliset hakkasivat erittäin pahasti, mutta matkatoverit saivat hänet vietyä Muurilan kestikievariin Rengon pitäjässä. Siellä Kustaa Ahlström menehtyi saamiinsa vammoihin. Ryöstäjiä, joita oli ollut kolmin kappalein, ei saatu verekseltään kiinni.

Kustaa Ahlström oli syntynyt Someron Pitkäjärven Sarjan talon torpassa. Hänen vanhempansa olivat Pälkäneeltä tullut torppari Juho Ahlström sekä Sarjan Kujanpään torpparin, Karl Fredrik Munckin tytär Lovisa Ulrika. Merkillisesti Someron vihittyjen luetteloon on Juho Ahlströmin puolisoksi merkitty appiukko Karl Fredrik. Kyse ei ollut Suomen historian ensimmäisestä samaa sukupuolta olevien avioliitosta, vaan papeillekin toisinaan sattuneista erheistä. Vaikka Lovisa Ulrikasta tuli vaatimattoman torpparin puoliso, oli hänen isänsä sukujuuriltaan aatelinen tanskalainen ratsumies Anders Joninpoika Munck. Tämä suku sai 1600-luvun puolivälissä Ruotsissa aatelisarvon nimellä Munck af Sommernäs (Somerniemi). Seuraavalla vuosisadalla sen jälkeläiset sekoitettiin virheellisesti Munck af Fulkila -sukuun. Tämä virhe huomattiin vasta 1900-luvulla, mutta tuolloin ei enää tehty muutoksia suvun asemaan.

Mainittakoon lopuksi, että ryöstäjien käsissä surmansa saaneen Kustaa Ahlströmin äidinpuoleisiin sukulaisiin kuuluivat mm. Ruotsin prinssi Oscarin vaimo Ebba Munck sekä kuningas Kustaa II:n suosikki Adolf Fredrik Munck.

27.10.2010

Sananen tehtailija Fromholztin elämästä

Kiskon Liipolan kylän Alhan talon lampuodiksi tuli 1810-luvulla Pohjan pitäjän Järnvikissä syntynyt Johan Jacob Fromholdt. Hänen vaimonsa Eva Maria Holmberg oli myös kotoisin Pohjasta, Skurun kylästä. Nuori pari asusti ensi alkuun miehen kotitalossa, Järnvikin Wästergårdissa. Sieltä he lähtivät 1810-luvun alussa Liipolaan. Järnvikin Fromholdteista moni muutti Kiskoon avioliiton myötä ja niinpä Johan Jacobilla oli paljon sukulaisia mm. Liipolan naapurissa sijaitsevassa Haapaniemen kylässä.

Alhalta Fromholdtien perhe muutti vuonna 1818 Haapaniemen keskiaikaisten linnanraunioiden vieressä sijaitsevaan säterikartanoon, jossa isä Johan Jacob jatkoi lampuodin uraansa. Kiskon Kirkkojärven Uudenmaan puolella sijainneet talot ja torpat omisti lähes kokonaan Kosken ruukki, joten varsinaisia talollisia ei tuolla seudulla ollut. Komeasta säterikartanosta perhe siirtyi jo 1821 Hirvelän torppaan. Siellä isä Johan Jacob myös kuoli 1834. Täten ennen lapsikatraasta suurin osa oli ehtinyt hajaantua maailmalle.

Vuonna 1815 syntynyt Gabriel lähti nuorena miehenä Pohjan pitäjään päätyen lopulta Turun kaupunkiin. Sukunimenään hän käytti muotoa Fromholtz ja turkulaiset oppivat tuntemaan hänet kuvanveistäjänä. Toukokuussa 1851 Gabriel meni naimisiin itseään pari vuotta nuoremman Lovisa Bergmanin kanssa, joka oli torpparin tytär Bromarvin pitäjästä. Seuraavana vuonna syntyi perheen esikoislapsi, tytär Evelina Gabriella. Samassa taloudessa asuivat myös Lovisan aviottomat lapset, Aleksandra Lovisa -tytär, joka oli siskoaan noin kahdeksan vuotta nuorempi sekä tätä neljä vuotta vanhempi velipoika Wilhelm Ferdinand. Molempien isä oli hyvin varmasti Gabriel, vaikka he ennen avioliiton solmimista syntyneitä olivat aviottomia.
Gabriel Fromholtz oli jo tuossa vaiheessa saavuttanut ilmeisen arvostetun aseman yhteiskunnassa, sillä hänet mainitaan mm. köyhäinhoidon johtokunnan jäsenenä 1850-luvun loppupuolella.

Kuvanveisto ei ilmeisesti elättänyt perheellistä miestä ja sen ohessa Gabriel ryhtyi tekemään huonekaluja tehdasmaisesti. Valitettavasti tämä vuonna 1852 projekti loppui julkiseen konkurssihuutokauppaan, jossa tehtailija Fromholtzin omaisuutta kaupattiin halukkaille ostajille huhtikuun lopulla 1864. Myyntiin tuli palovakuutettu talo numero kaksi ensimmäisen korttelin kahdeksannessa osassa, Linnankadun varrella. Tämä talo oli ilmeisesti ollut Fromholtzin velkojen panttina.

Konkurssin läpikäytyään muutti Fromholtzien perhe Helsinkiin. Siellä he viihtyivät muutamia vuosia, mutta jatkoivat lopulta matkaansa Pietariin. Suuremmassa kaupungissa oli runsaasti työmahdollisuuksia, vaikka ikä alkoikin pian painaa Gabrielin ja Lovisan harteita. Lovisa kuoli Pietarissa joulukuun viimeisenä päivänä 1885. Gabriel oli edesmennyt jo aiemmin. Lapsista Wilhelm Ferdinand kuoli Turussa 1865, kun taas Evelinan työskenteli Helsingissä ainakin vielä 1880-luvulla kirjanpainoalalla.

Ajatuksissani on laajempi katsaus Fromholdt -sukuisiin, sillä Pohjan pitäjän Järnvikistä kotoisin olleen suvun jälkeläisistä useat olivat naimisissa omien sukulaisteni kanssa.

26.10.2010

Etsintäkuulutus kadonneesta veistoksesta

Kirjoittelin hieman vajaa vuosi sitten eräästä Stigell-perheestä, jonka jälkeläisiin kuului mm. kuvanveistäjä Robert S.

Hänen tunnetuin teoksensa on Tähtitorninmäellä Helsingissä oleva "Haaksirikkoiset", joka pystytettiin 1898. Robert Stigell menehtyi 1907 vain 51 vuotiaana jättäen jälkeensä mm. keskeneräisen "Runonlaulaja" veistoksen. Tämän teoksen myöhemmistä vaiheista ei ole tarkempaa tietoa.

Se on saattanut tuhoutua Stigellin jäämistöä realisoitaessa tai sitten joku tuntematon taho pitää sitä unohdetussa kätkössään. Otavan vuonna 1933 julkaisemassa teoksessa "Vuosisatamme kuvissa - oman aikamme historia osa 1" on kuva tästä työstä, joka varmasti olisi ansainnut paikkansa maamme kuvanveistotaiteen aikakirjoissa.

Näin ollen on aika etsintäkuulutukselle! Löydä tämä teos tai kerro mitä sille aikoinaan tapahtui. Vastaukset joko kommenttina tai sähköpostitse, osoitteen löydät profiilistani.

Kirjoituksen innoittajana ja lähteenä Tuhoutuneen taiteen museo

25.10.2010

Ruumiin polttohautaus

Hautausmaiden täyttyminen ja erilaiset tartuntataudit saivat 1870-luvun Englannissa aikaan keskustelun polttohautauksen käyttöön ottamisesta. Erityisesti lääkärit suosittelivat tätä hautaustapaa, sillä muistissa olivat vielä muutamia vuosikymmeniä aiemmin riehuneet koleraepidemiat. Tärkeä askel otettiin 1874, kun pappi Hugh Haweis julkaisi teoksensa "Ashes to Ashes, a Cremation Prelude". Huhtikuussa saman vuonna perustettiin "Iso-Britannian ruumiinpolttoyhdistys", jonka tarkoituksena oli perustaan Englannin ensimmäinen krematorio. Tämä hanke onnistui vasta 1878, mutta seuraavana vuonna uudessa krematoriossa tuhkattiin vain yksi hevonen. Sisäasiainministeriöltä ei heltynyt lupaa ihmisten polttamiseen. Vasta 1882 tapahtui maan ensimmäinen virallinen tuhkaus kapteeni Hanhamin yksityisessä krematoriossa Dorset'n Manstonin tilalla.


Yhdysvalloissa ensimmäinen krematorio aloitti toimintansa 1876, mutta jo paria vuotta aiemmin olivat sielläkin valistuneet lääkärit ryhtyneet toimiin. Niinpä Suomessakin tiedettiin kertoa kesäkuussa 1874 New Yorkissa tapahtuneessa kokeilusta. Kaupunkiin oli perustettu ruumiinpolttoyhdistys ja ensimmäinen tuhkaus tapahtui huhtikuussa.

Tohtori Francis Opdyken poika George oli kuollut ja isä päätti polttaa hänen ruumiinsa. Herra Opdyke tilasi 6,5 jalkaa pitkän ja vajaat kolme jalkaa läpimitaltaan olevan rautakattilan. Kattilan kannessa oli reikiä höyryä varten. Kellariinsa hän muurautti uunin, joka yhdistettiin talon savupiippuun. Kaksi päivää kuolemasta tapahtui itse poltto.

Ruumis laskettiin alastomana kattilaan ja puut sytytettiin sen alle. Kattilaa kuumennettiin aivan valkohehkuiseksi puolellatoista sylillisellä puita. Seuraavana aamuna, kattilan jäähdyttyä, avattiin kansi. Sisältä löytyi vain pieni kasa valkoisenharmaata tuhkaa.

Tämän omaiset laittoivat 18 tuumaa korkeaan uurnaan, jonka laitaan oli kirjoitettu vainajan nimi ja ikä. Tomuastia sinetöitiin ja asetettiin isän työhuoneeseen.  Ruumista poltettaessa oli ollut tohtori Opdyken lisäksi muitakin henkilöitä eikä kukaan osannut sanoa paha sanaa tapahtumasta. Hajua ei havaittu ja tuhka oli läsnäolijoiden mukaan kuin puuteroitunutta sokeria. Luiden jälkiä ei huomattu lainkaan.

Suomeen saakka ajatukset uudesta hautaustavasta levisivät 1880-luvun lopulla Helsingin yliopiston ylimääräisen filosofian professorin, Wilhelm Bolinin välityksellä. Jo 1889 perustettiin Suomen Ruumiinpolttoyhdistys ja Lääkintöhallitus aloitti asian oikeuslääketieteellisen pohdinnan. Hietaniemen hautausmaalle kohosi maamme ensimmäinen krematorio kuitenkin vasta useita vuosikymmeniä myöhemmin, vuonna 1926.

Em. Ruumiinpolttoyhdistyksen perustamisen yhteydessä sanomalehdistö arveli (sinänsä täysin oikein), että polttohautauksen aika on vasta hyvin kaukaisessa tulevaisuudessa. Tosin eräs nainen oli jo ehditty tuhkata Tukholmassa, jonne krematorio oli saatu hieman aiemmin. Sanomia Turusta -lehti arvioi koko asiaa seuraavasti;

"Sanottakoon mitä tahansa, mutta wastenmieliseltä meistä ainakin tuntuu tämä uusi ruumiin häwittämistapa. Maasta olet sinä tullut ja maaksi pitää sinun jälleen tuleman kuuluu Herran oma sana ihmisestä syntiinlankeemisen jälkeen."

Samoin muistutettiin lukijaa maahan hautaamisen käytännöistä vuosituhansien mittaan sillä "olisi kyllä muinaissuomalaisilla ollut puita ja keinoja polttaa wainajainsa ruumiit, jos luonto olisi heille sellaisen wiittauksen antanut. Ei olisi ruumiin häwittämisestä ollut enemmän kulutuksia eikä waiwaa tulen kautta kuin maahan kaiwamisenkaan awulla; mutta kumma kyllä, he noudattivat ainoastaan jälkimäistä tapaa (maahan hautaamistaa)."

22.10.2010

Suku-uutiset nyt myös kännykkääsi

Nyt voit tilata suku-uutiset Nokian Ovi Kaupasta kännykkäsovelluksena!

Klikkaa tästä ja hanki luettavaa vaikka työmatkalle :)


Pääset Ovi Kauppaan myös sivun vasemmassa ylälaidassa olevaa banneria klikkaamalla.

Katajanokka - tuo paheiden pesä

Katajanokalle tehdyt ja tekemättömät isot rakennukset ovat vuosikymmenet toisensa jälkeen nostattaneet suuria tunteita. Itseasiassa paikka on ollut ongelmallinen lähes alusta alkaen, sillä jo 1860-luvulla tämä kallioinen niemi aiheutti harmaita hiuksia kaupungin päättäjille. Jopa virallisen lehdistön taholta otettiin asiaan kantaa seuraavaan tapaan;


"Katawan-nokka on wielä Helsingin wiimeinen, jälellejäänyt wanhan-ajan muotoinen kaupungin-osa. Siellä on satojä mökkiä, jotka owat niin kurjat ja rumat, niin waiwaloiset, ettei niiden wertaisia enään näe maakuntie kylissäkään. Ja moni näitä on wiinan sala-lähteitä.



Sitä on jo kauwan moitittu kaupungin riettauden ja siiwottomuuden pesäksi, - waikka on siinä tähän asti siiwo-ihmisiäkin asunut. Näissä hökkeleissä pimeyden työt piiloitetaan: wieras tawara peittyy niiden lian alle; riita ja riettaus on wallalla.


Wihdoin on nyt päätetty, miten tämän kaupungin osan esitetty uudestaan rakentaminen on järjestettäwä. Wanhat hökkelit häwitetään pois ja uudet kadut suunnitellaan suoraksi ja leweäksi. Ala on kyllä osittain wuorinen ja wuori-mäkinen. Mutta tämän pitkän, kapeen niemen eteläranta on tasaisempi. Entuudesta on sen nenässä Suomen meriwäestön suuret ja kauniit kiwi-rakennukset. Tulee sinne muitakin yleisiä rakennuksia. Uusi wenäen kirkko tulee perustettavaksi kallion kukkulalle joka kohoo sen kanawan siwulla, joka eroittaa Katawannokkaa muusta kaupungista.


Sinne on aiottu perustaa Suomen Pankillekin oma kartanonsa. Katawannokka on muuten tilansa ja ympäristönsä puolesta kaunis paikka: se jakaa sataman pohjais- ja etelä-osaan. Aikoja myöten tulee se warmaan olemaan kaupungin kaunein paikka luonnon puolesta. Ja ehkä jo moniaan wuoden perästä on siellä rauhallisempi ja siiwollisempi elämä."


Katajanokan maineesta kertokoon tapaus syksyltä 1858. Tuohon aikaan eräs kalastaja, "rikas Sundström", piti Nokalla jonkinlaista salakrouvia. Sinne lähtivät ryyppäämään entiset matruusi Abraham Rostedt ja renki Johan Tötterman erään marraskuisena iltana. Muutamien lasillisten jälkeen lähti Tötterman kotiaan kohti. Hieman tämän jälkeen huomattiin liekkien leimuavan Dniael Sundströmin torpasta ja palovahti pisti hätäkelloihin vauhtia.

Palokunta riensi paikalle ja sai palavan huoneen sammutettua. Huoneen porstuasta löydettiin Sundström ja huoneessa olleen sängyn alta hänen vaimonsa. Molemmat oli murhattu kirveellä. Tutkinnassa selvisi, että Rostedt oli ilmaantunut Töttermanin luo verisillä vaatteilla ja syvä haava kädessään. Tämän hän väitti tulleen pullosta. Rahaa häneltä löydettiin peräti 20 ruplaa hopeassa samoin kuin plakkarikello. Näiden alkuperää Rostedt ei pystynyt tai halunnut selittää mitenkään. Näiden seikkojen valossa poliisi vangitsi Abraham Rostedtin murhasta syytettynä. Töttermanille langetettiin ulkonaliikkumiskielto Helsingin kaupungissa.

Lopulta sekä Rostedt että Tötterman tuomittiin kuolemaan Daniel Sundströmin ja hänen vaimonsa taposta sekä ryöstöstä. Rangaistus muutettiin pakkotyöksi Siperiassa, minne kaksikko lähetettiin Viipurista tammikuun puolivälissä 1860.

21.10.2010

Kauppias Blomroosin muistolle

Turussa vuonna 1823 merimiehen poikana syntynyt Isak Blomroos ryhtyi jo nuorella iällä erään kauppiaan palvelukseen. Vaikka Blomroos jo sai porvarioikeudet jo vuonna 1858, jatkoi hän edelleen saman työnantajan palveluksessa työskennellen tässä itselleni tuntemattomaksi jääneessä yrityksessä yhteensä noin 20 vuoden ajan.

Lopulta 1863 Isak Blomroos avasi oman kaupan, joka oli ajalle tyypillinen ruokapuoti. Sen valikoimista kauppiaamme mainosti 1870-luvulle tultaessa erityisesti alkoholijuomia. Esimerkiksi tammikuussa 1871 Blomroosilla oli tarjota ostajilleen Norjan isoja ja pieniä sillejä, ladottuja Ahvenanmaan silakoita, Riikan itäviä pellavansiemeniä sekä ennen kaikkea kirsikkaviiniä pullottain tai kannuttain monessa lajissa. Tämän viinin oli valmistanut herra Melcherson, jonka tehdas oli kapteenska Jakobssonin talossa Linnankatu 28:n kohdalla. Lisäksi hyllyistä löytyi portviiniä 1,50 markalla "poteli" tai viidellä markalla kannu.

Luottamustoimenaan Blomroosilla oli ainakin kaupungin vaivaishoitokunnan hallituksen jäsenyys. Hänen vastuulleen kyseisen hoitokunnan "tarkkausmiehenä" kuului Turun neljäs piiri, johon sisältyi mm. entinen Luostarinkortteli. Lokakuussa 1874 pidettiin Tuomiokirkon sakaristossa kirkonkokous, jossa mm. vaivaishoitokunnan hallituksessa säädetyt kolme vuotta istuneet jäsenet piti vaihtaman tuoreisiin voimiin. Näiden joukossa oli myös kauppias Blomroos apteekkari Harbergin, salvumestari Ileniuksen ja kauppias Lindroosin kera.

Muutamia vuosia myöhemmin, 1879, alkoi Blomroosin terveys reistailla ja lopulta hänestä tuli lähes liikuntakyvytön. Viimeiset vuotensa hän vietti oman perheensä hoivassa. Kun Isak Blomroos menehtyi vuoden 1892 lopulla, muisteltiin häntä vanhan ajan porvarina, vähäpuheisena ja vaatimattomana. Häntä jäivät lähinnä kaipaamaan leski Katharina Löfgren ja kahdeksan lasta.

20.10.2010

T-paitaa tarjolla

Kiinnostaisiko sinua upea T-paita humoristisella painatuksella?

Hinta 12,50€ toimituskuluineen.

Koot S, M, L tai XL

Tilaukset palaute@varola.fi

Muista mainita haluamasi koko ja oma postiosoitteesi.


Paitoja on hyvin rajoitettu määrä, joten nopeat syövät hitaat.

Muonamiehen palkka

Yksi maamme vähävaraisimpia yhteiskuntaluokkia oli 1800-luvun loppupuolella runsaaksi kasvanut muonamiesten joukko. Nämä "vähempiarvoiset" talollisten ja rusthollareitten apuvoimat asuivat vaatimattomissa mökeissään ja puursivat omalta osaltaan yhteiskunnan parhaaksi hiljaisuudessaan. Omista esivanhemmistani Juho Ahlberg Kuusjoen Diskarlan kylässä työskenteli Haikian talossa torpparina, mutta mainitaan kuollessaan muonamieheksi. Hänen vaatimaton omaisuutensa lueteltiin perukirjassa, josta kirjoitin pari vuotta sitten joulun alla.

Mutta mitä muonamies sitten täsmälleen ottaen sai palkakseen? Sopimuksia oli monenlaisia, mutta erään näkökulman avasi sanomalehti Hämäläinen kesällä 1879 udeltuaan joltain muonamieheltä tämän ansioita. Vastauksensa mies muotoili näin;

"Kuusi tynnyriä rukiita vuodessa, johon tulee vapaa asunto ja poltinpuut, laidunta lehmälle sekä yhden lehmän varalle talveksi niittua, jonka minun itse tulee korjata; yksi parmas olkia ja kolme kappaa suoloja. Tästä kaikista olen minä velvollinen tekemään kartanoon kolme päivää viikossa työtä.

Mutta minulla on valta tehdä koko viikon työtä kartanoon, suvet talvet, josta lisätyöstä maksetaan suvella 1 markka 50 penniä päivältä, ja talvella 1 markka.
"

Sanomalehden toimitus arvioi, ettei tuo palkka ollut mitenkään halveksittava. Sen mukaan vähäinen perhekunta tulee sillä hyvin toimeen, jos "vaimokin kerkiää ja kykenee työhön".

19.10.2010

Maanjäristys Riihimäellä ja Viipurissa 1904

Kuten olen joskus aiemmin kirjoitellut, löytyy Helsingin Yliopiston Seismologian instituutin sivuilta luettelo Suomessa rekisteröidyistä maanjäristyksistä vuodesta 1610 alkaen. Tämä lista on koostettu sekä historiatiedoista että vuodesta 1950 alkaen laittein havaituista maanliikkeistä. Vanhemman ajan tietoja on koottu mm. sanomalehdistä, paikallishistorioista ja rippikirjoista. Lista on hyvin pitkä, mutta ainakin yksi tapaus on jäänyt kirjaamatta muistiin. Siitä kertoi mm. sanomalehti Uusimaa lokakuun 26. päivänä vuonna 1904 seuraavalla tavalla;

"Viime sunnuntaina klo 12 päivällä tuntui Riihimäen asemalla maanjäristys. Hiukan myöhemmin seurasi toinen lievempi järistys. Tapauksesta kerrotaan HBL:lle seuraavaa; Klo 12.12 päivällä huomasi Riihimäen asemapäällikkö omituisen ilmiön asunnossaan asematalon toisessa kerroksessa.

Hänestä tuntui kuin hän olisi saanut pyörrytyskohtauksen ja keinutuoli, jossa hän keinui, tuntui rupeavan heilumaan sivuille päin. Hänen rouvansa teki saman havainnon alakerrassa. Asemakonttorissa huomattiin lamppujen heilahtelevan ja maa tuntui aaltoilevan pohjoisesta etelään. Ensin luultiin ilmiön johtuvan suomaalle rakennetun asematalon painumisesta, mutta seinissä ja katoissa ei näkynyt laskemisen merkkiäkään. Naapuritaloissa ei huomattu mitään erikoista.
"

Lokakuun aikana asiasta mainittiin useissa eri lehdissä ja ainakin Keski-Savo tiesi kertoa maanjäristyksiä olleen samoihin aikoihin sekä Ruotsissa että Norjassa. Edelleen raportoitiin Viipurissa, Asuntokadun varrella olleen talon nro 11 tärisseen puolen päivän aikaan niin pahasti, että kahvikupit ja kaljatuopit läikkyivät. Tässäkään tapauksessa ei talon rakenteissa havaittu ongelmia, vaikka talo rakennus oli tehty savipohjalle.

Paria vuotta myöhemmin lehdillä riitti runsaasti uutisoitavaa, kun valtava maanjäristys hävitti lähes koko San Franciscon kaupungin. Tästä tapahtumasta ovat myös tämän artikkeli kaksi kuvaa.

18.10.2010

Testamentin kanssa käräjillä

Karjalohjan Lönnhammarin kylän Norsin tilalla helmikuun neljäntenä päivänä 1895 talvikäräjille kokoontunut kihlakunnanoikeus joutui ottamaan kantaa mm. entisen kirkonvartijan, Nils Gabriel Heermanin ja hänen toisen vaimonsa Kristina Sofian keskinäiseen testamenttiin. Nils Gabriel oli jäänyt edellisen vuoden marraskuussa leskeksi ja perillisten oikeuksien turvaamiseksi oikeus kävi läpi seuraavan asiakirjan;

Keskinäinen testamentti




Allekirjoittaneet selitämme täten viimeisen tahtomme olevan, että toisen meistä kuoltua on jälkeen jäänyt häiritsemättä oleva pesän omistajana elinaikansa; sittenkuin me molemmat olemme kuolleet, saavat likimäiset sukulaiset molempain puoleltain tasan periä mitä jälellä on; joka tarkan mietinnön jälkeen ja wapatahtoisesti alla mainittujen sitä varten saapuville kutsuttujen vierasten miesten läsnäollessa omakätisellä allekirjoituksellamme vahvistettiin, Karjalohjalla 24.p. Joulukuu 1892.


N. G. Heerman K. S. Heerman



Varsinaisen testamentin olivat vahvistaneet Kalle ja Johanna Wikström puumerkeillään.


Kun testamentti oli luettu, kysyi Nils Gabriel Heerman oikeudelta, mitä hänen oli vaarin otettava saadaksensa nauttia kysymyksessä olevaa testamenttia hyväksensä. Samalla hän ilmoitti, että vaimovainaja ei ollut jättänyt muita perillisiä kuin yhden aikanaan merille lähteneen veljen. Tämän myöhemmistä vaiheista Heermanilla ei ollut tietoa muutoin kuin, että tämä oleskeli ulkomailla.


Talvikäräjät nuiji nopeasti pöytään päätöksen, jonka mukaan Heermanin tuli antaa pikimmiten kopio testamentista vainajan lähimmille perillisille ja lisäksi kuuluttamaan asiasta kolme kertaa Suomen virallisissa lehdissä. Mikäli yhden yön ja yhden vuoden kuluessa kukaan ei tulisi osaansa hakemaan, olisi Nils Gabriel ainoa perijä.


Tämä oli jo toinen kerta parin vuoden sisään, kun kirkkovahti Heerman joutui käymään käräjillä samanlaisessa asiassa. Hänen ensimmäinen vaimonsa Maria Elisabet oli kuollut helmikuussa 1893. Nils Gabrielilla ja Maria Elisabethilla oli ollut täsmälleen samanlainen, keskinäinen testamentti, jota Nils Gabriel sitten valvoi Norsin käräjätuvassa syyskuun viidentenä päivänä 1893.

Sikäli asia erosi myöhemmästä tapauksesta, että Heerman tiesi vaimonsa olleen Rengon pitäjästä, mutta hänen sukulaisistaan ei miehellä ollut mitään tietoa. Nykyaikana tuo tieto on nopeasti kaivettavissa vaikka netin kautta. Maria Elisabeth oli syntynyt Rengon Muurilan Vähä-Mäkilän torpassa maaliskuussa 1821. Hänen vanhempansa olivat torppari Johan Johansson ja Lena Maria Christersdotter, joilla oli kolme muuta lasta; tytär Hedvig ja pojat Erik sekä Gustaf. Näistä viimeksi mainitti kuoli lapsena. Hedvigin tai Erikin vaiheista en ole ottanut selvää. Nils Gabrielilla ja Maria Elisabethilla oli ainakin yksi oma lapsi, vuonna 1854 syntynyt poika Gabriel Konstantin. Hänet mainitaan vanhempiensa luona, Karjalohjan Ilmoniemen Rasvan talossa vielä vuoden 1880 henkikirjassa, mutta luultavasti hän kuoli ennen äitiään.

15.10.2010

Eduskuntavaalit Marttilassa 1907

Näin tulevien eduskuntavaalien alla voi muistella hetkisen tapahtumia Marttilassa kevättalvella 1907. Tuolloin käynnissä olleiden vaalien ensimmäisenä iltana pitäjän itäisen äänestysalueen puheenjohtaja, Sjöman aikoi viedä vaalipaikkana toimineelta Ollilan kansakoululta vaaliuurnan entisen nimismiehen, Johan Edvard Sjömanin taloon. Siellä arvokas laatikko oli tarkoitus lukita talossa sijainneen Säästöpankin kassaholviin.


Tämä menettelytapaan ei oltu lainkaan tyytyväisiä siinä toiseen sataan kohonneessa väkijoukossa, mikä oli kerääntynyt vaalipaikan ulkopuolelle. Esimerkiksi Suomalaisen Puolueen kannattajat ajattelivat uurnan olevan paremmin turvassa, mikäli se jätettäisiin yksinkertaisesti paikalleen ja kukin puolue valitsisi keskuudestaan kaksi jäsentään sitä vartioimaan yön ajaksi.

Puheenjohtaja Sjöman ei ollut kaikkien marttilalaisten suosiossa tuohon aikaan ja kenelläkään ei ollut tullut edes mieleenkään, että hän veisi uurnan mennessään. Vaalilautakunta oli joka tapauksessa tämän päätöksen takana. Maaliskuisessa, pimenevässä illassa värjöttelevä yleisö ei omien sanojensa mukaan tiennyt mitään tästä asiasta ja Sjömanin tuodessa uurnaa ulos, alkoivat he kysellä mihin sitä ollaan viemässä.

Tähän kysymykseen ei saatu asiallista vastausta, vaan Sjöman kertomuksien mukaan alkoi rähistä ja kirkua "tapansa mukaan" huutaen "ei sitä nyt ainakaan mustasotnilaisille anneta!". Hän myös parjasi kyselijöitä roistoiksi. Tästä suuttuneena väki tiivistyi uurnaa kantaneiden ympärille ja ilmeisesti muutama henkilö pääsi myös koskettamaan tätä mieliä kuohuttanutta laatikkoa. Kukaan ei toki aikonut sitä ryöstää ja muutoin kohdella kaltoin. Väkijoukko vain halusi tietää, minne heidän äänensä sisältävä laatikko oli matkalla.

Apuun riensi opettaja Ansas, joka rauhoitti joukon kertoen uurnan menevän Säästöpankin holviin. Osa äänestäjistä lähti nyt kotiinsa, mutta muutamat seurasivat Sjömania ja uurnaa aina pankille saakka. Tästä kaikesta seurasi se, että Sjömanin mukaan vaaliuurna oli yritetty ryöstää. Tämä lähinnä nauratti läsnäolijoita, sillä jos ryöstöaikeita todella olisi ollut, uurna olisi myös viety. Miesylivoima oli ollut pienen mellakan aikaan melkoinen.

Agronomi Isak Edvard Sjöman nosti kuitenkin kanteen ryöstöyrityksestä ja asia siirtyi poliisitutkintaan. Loppujen lopuksi syytteen sai kuusi nimeltä mainittua henkilöä, joille yleinen syyttäjä vaati rangaistusta "yleisen järjestyksen häiritsemisestä vaalipaikalla". Syyttäjän todistajana oli mm. talollinen Yli-Eskola, joka kertoi olleensa kantamassa uurnaa koululta Säästöpankille ja tulleensa muutamien syytettyjen taholta estyneeksi tätä tekemään. Muut todistajat eivät tienneet ryöstöyrityksestä mitään.

Asiaa käsiteltiin useaan otteeseen ja maaliskuussa 1908 kihlakunnanoikeuden istunnossa todistajista Kalle Porthen jätti oikeudelle kirjallisen anomuksen, jossa hän kertoi äkkipikaisuuden puuskassa yhtyneensä ilmiantajiin ja pyysi, että hänet koko jutusta erotettaisiin. Tähän ei suostuttu ja lopulta koko asia alkoi kääntyä entistä pahemmin Sjömania vastaan. Useat todistajat, kuten Tiina Airo ja Kalle Markula sanoivat nähneensä ja kuulleensa Sjömanin vihanpurkaukset, mutta väkijoukon pysyneen koko ajan rauhallisena. Sjöman marssitti omasta puolestaan talollinen Uotilan todistamaan, mutta tämä ei sanojensa mukaan tiennyt koko asiasta yhtään mitään.

Loppujen lopuksi monista oikeudenkäynneistä oli seurauksena täydellinen nöyryytys Sjömanille, joka kuitenkin oli loppuun saakka väitti "että he (syytetyt) yleisen syyttäjän taitamattomuuden tähden tällä kertaa onnistuivat päästä koskettelematta". Vaalit saatiin Marttilassa järjestettyä loppuun saakka ilman muita ongelmia. Ilmari Kiannon "Punainen Viiva" ikuisti näiden vaalien tunnelmat osuvasti Topin ja Riikan suulla, joille suutari Raappana oli lähettänyt opaskirjan äänestämisestä;

"Arvasinhan minä, että sitä se on justiin sitä soli-sali rattia!” wirkkoi Topi tolkussaan ja käänsi lehteä.

Riikka palasi ja luki:
"Suomen suu-suuri ruhtinaan naamamaan waltio päiwille ko-koontuwa etuskunta etustaa Suomen kansaa."

Sitäpähän kuulostaa olewan, wakuutteli Topi mielissään. – Luehan vielä muuan roikka.


Riitta luki.
"Etus kunta on yksikamari nen. Siihen kuuluu ka kaksi sataa-sannoo-etustajaa."


Joo! pani Topi ylen wiisaan näköisenä. – Yksi siinä kamari tulee olemaan aiwan kuin pappilan kanahuoneessa.

Riitta luki eteenpäin:
"Oi oi keutettu walitse maan etus tajaa on jokainen Suomen kansa lainen sekä mies että nainen…"

Siinä sen nyt ite kuulet, jotta akatkin kelpaa, - selwitti Topi täydellisesti tyytyväisenä ikäänkuin itse olisi lukenut ja otti kirjan Riikalta pois sekä wei pöydälle. – huomenna päiwän valossa luetaan lisää. Joko alat uskoa?

14.10.2010

Värjärimestari Nymanin tytär

Karjalohjan Mustlahden Uusmiehen talossa syntyi 1800 poika Gabriel, joka sukulaistensa tavoin ryhtyi käyttämään nimeä Nyman. Hän meni naimisiin saman pitäjän Sakkolan kylän Heikintalosta kotoisin olleen Lovisa Ulrika Saxellin kanssa.

Pariskunta ei jäänyt Karjalohjalle, vaan viimeistään 1829 he muuttivat Hämeenlinnan kaupunkiin. Siellä Gabriel Nyman työskenteli värjärikisällinä äiti Lovisa Ulrikan pitäessä huolta perheen kolmesta tyttärestä, Sofia Lovisasta, Carolina Charlottasta ja Amanda Mariasta. Tyttäristä vanhin, Sofia Lovisa, syntyi huhtikuun lopulla 1829.

Vuoden 1848 viimeisenä päivänä hänet vei vihille Messukylän silloinen kruununnimismies Johan Edvard Wendell. Tämä oli Tammisaaressa pedagogina, Tenholassa maanviljelijänä ja Hangossa majakanvartijana toimineen Noach Wendellin ja Gustava Lovisa Ingmanin poika. Isän isä Johan Johansson oli ollut Tenholan Gennarbyssä lampuotina, kun taas äiti sukujuuret vievät mm. Pohjan pitäjän Mörbyn rusthollari Mats Matsson Ingmaniin.

Sofia Lovisa Nyman joutui elämänsä aikana asumaan hyvin monilla eri paikkakunnilla sen mukaan, minne valtion virkamiehenä työskennellyt Johan Edvard Wendell kulloinkin sai siirron. Näitä pitäjiä olivat Messukylän lisäksi Somero, Pälkäne ja Hämeenlinna. Kaikkialla rouva Sofia Lovisa opittiin tuntemaan "toimeliaana emäntänä, aina reippaana avun jakajana tarvitsijoille ja hellänä, uhrautuvana suuren perheen äitinä". Näillä muistosanoilla Helsingin Sanomat kunnioitti miehensä kanssa lähes tasan 60 vuotta naimisissa ollutta vainajaa.

13.10.2010

Loimaan Raittiusseuran edesottamuksista

Yksi voimakkaimmista kansalaisliikkeistä ainakin sanomalehtien antaman palstatilan suhteen olivat 1800-luvun loppupuolella kukoistustaan eläneet raittiusseurat. Silloisen sivistyneistön äänitorvena toiminut lehdistö uutisoi jokaisen pienenkin juopottelun vastaiseen taisteluun liittyneen tapahtuman näkyvästi. Näin oli myös toukokuussa 1897, kun Loimaan raittiusseura oli järjestänyt Hirvikosken koululla eli "pitäjän keskipisteessä" kuukausikokouksensa.

Loimaan seurakuntaan kuului tuossa vaiheessa lähes 10,000 henkeä, mutta kuukausikokoukseen tuosta väkipaljoudesta oli ehtinyt kokonaista kolme miestä seuran puheenjohtajan ja kirjurin lisäksi. Näin vain yksi 2000 asukkaasta piti raittiusaatteen hyväksi tehtävää työtä tarpeeksi kiinnostavana ottaakseen osaa illanviettoon. Paikan päälle oli hankittu monipuolista ohjelmaa; esitelmiä, omakustanteista sanomalehteä, satuja, runoja, neliäänistä laulua ja kolme valmiiksi opeteltua vuoropuhelua.

Edes nämä eivät riittäneet laiskoille loimaalaisille. Uusi Auraan kirjoittanut toimittaja oli oikein kiukkuinen. Hänen mukaan sanomalehdistä on nähnyt, miten monessa kunnassa ajetaan yksin voimin, niin sanotut sivistyneet etukynnessä, raittiusasiaa. Loimaalla asiat olivat toisin. Vuosikokoukseenkaan eivät saapuneet edes kaikki seuran jäsenet. Tapahtumien ohjelmistoa pidettiin kuivina, mutta tähän oli toimittajan mielestä mahdollista saada muutosta yhteistyöllä. Jos jokainen tekisi jotain kykynsä mukaan, niin sisältöäkin syntyisi entistä enemmän.

Lopputuloksena kansan passiivisuudesta oli pitäjän nuorison vajoaminen yhä syvemmälle juoppouteen ja raakuuteen. Vaarana oli myös sivettömyyden kasvu, koska kukaan ei halunnut "panna rikkaa ristiin nuorison raitistuttamiseksi".

12.10.2010

Paljasjalka-Kalle

Kemiön Trotbyssä kuoli tammikuussa 1880 merkillinen mies. Rakennusmestari ja talonisäntä Karl Sederholm oli syntynyt 5.1.1799 Kaskärrin kylän Nedegårdissä isäntä Anders Michelssonin ja Maja Johansdotterin perheeseen. Sukunimensä Karl on ottanut jostain muualta, sillä hänen omassa perheessään sitä ei näyttäisi käytetyn.

Nuorempi sukupolvi ei enää vuonna 1880 tietänyt kovin paljoa Karlin nuoruuden ajoista, mutta hänen suuren varallisuutensa tiedettiin olleen perua miehen rakennustöistä Turun suuren palon jälkeen viitisenkymmentä vuotta aiemmin. Tosin eräiden mielestä Sederholm oli aikanaan löytänyt aarteen, mutta todellisuudessa ainoa aarre oli miehen ahkeruus ja säästäväisyys.

Hän asui viimeistään 1830-luvulta alkaen Kemiön Östermarkin Mellangårdin talossa, josta paria vuotta ennen kuolemaansa muutti Trotbyn Östergårdiin.

Karl Sederholm työskenteli kovassakin pakkasessa paljain jaloin. Jos joku tätä erehtyi surkuttelemaan ja lahjoittamaan uudet saappaat miehelle, oli tämä taas seuraavana päivänä paljain koivin. Saappaat Sederholm oli myynyt ja pistänyt rahat visusti talteen. Niinpä kemiöläiset olivat antaneet hänelle lisänimen "Paljasjalka-Kalle". Tällä nimellä he työteliästä toveriaan myös avoimesti kutsuivat.

Eräästä Hiittisten pitäjässä aikoinaan pidetystä huutokaupasta oli Paljasjalka-Kalle ostanut punaisen teloittajan kaavun. Sitä hän piti vuodevaatteenaan, joten taika-uskoinen Sederholm ei ollut. Kaapu annettiin seurakunnan omaisuudeksi ja  kirkon haltuun, mutta kuolemanrangaistuksen lakkauttamisen yhteydessä se myytiin tarpeettomana. Viimeinen mestaus, jossa tätä kaapua luultavasti myös käytettiin, oli Kemiössä ollut vuonna 1816. Tuolloin eräs renkimies oli emäntäänsä rakastuneena tappanut isäntänä ja saanut tästä kuolemantuomion. Hiittisten kirkon luona piti vielä 1880 olla mestauspölkyn ja muiden mestaustarpeiden jäänteitä.

11.10.2010

Sadan vuoden elämä

Vuoden 1881 lokakuussa lehdissä uutisoitiin Pyhämaan Harmaan talon entisestä emännästä, Regina Antintyttärestä, joka oli edellisessä kuussa täyttänyt kunnioitettavat sata vuotta. Vanhalla leskirouvalla oli edelleen tallessa latinankielinen kinkeritodistus, jonka mukaan hän oli syntynyt 25.9.1781.

Regina oli todellakin syntynyt jo syyskuussa 1781, Kalannin Kodialan Ryttölän talossa isäntä Antti Mikonpojalle ja Maria Juhontyttärelle. Hän oli viisilapsisen perheen toiseksi vanhin jälkeläinen. Vajaan 30 vuoden iässä Regina avioitui Pyhärannan Rohdaisten kylän Pietilän taloa isännöineen leskimies Mikko Juhonpojan kanssa.

Tästä avioliitosta syntyivät lapset Juho Fredriikki, Kustaa Adolf, Otto Vilhelmi, Amalia Juliana, Maijastiina ja Regina Vilhelmiina. Jostain syystä Pyhärannan kastettujen luetteloista löytyy vain osa tästä katraasta. Mikko kuoli vuoden 1825 toukokuussa ja paria vuotta myöhemmin Regina muutti Laitilaan. Sieltä hän palasi takaisin Pyhärannan Ketteliksen Harmaan taloon marraskuun viimeisenä päivänä 1834. Mukana seurasivat Reginan lapsista tyttäret Amalia ja Regina.

Harmaan talon isännäksi oli tällä välin tullut Reginan poika Juho Fredriikki. Vaimonsa Maria Kustava Mikontyttären kanssa tällä oli neljä lasta, minkä lisäksi Harmaalla asui myös piikoja ja renkejä.  Tähän kirjavaan joukkoon luettiin välillä myös Reginan omia lapsia. Rippikirjamerkintöjen mukaan tytär Regina Vilhelmiina oli sairaalloinen.

Harmaan talossa Regina sitten asui koko loppuelämänsä ajan. Hän sairasteli ennen kuolemaansa ja menehtyi näihin tauteihin tammikuun 14. päivänä 1882 elettyään 100 vuotta, kolme kuukautta ja 19 päivää.

9.10.2010

Lauantaiviihdettä

DearMYRTLE compares the sport of fishing with genealogy. Funny thing! The first recognized similarity was the FRUSTRATION of not finding anything. The second similarity is the need for PATIENCE. Enjoy!


8.10.2010

Valloonisepän jälkeläisen kuolema

Silloisessa Leppävirran seurakunnassa sijainnut Varkauden ruukki työllisti ammattimiehiä läheltä ja kaukaa. Kuten niin monessa muussakin ruukki- tai tehdasyhteisössä, eivät työväen vapaa-ajan harrastukset nousseet kovin korkealle tasolle Varkaudessakaan. Niinpä tapaamme erään pyhäiltana vuonna 1863 vasaraseppä Heikki Hagmanin viinanhakureissulla kylillä.

Läheisestä naapuritalosta hän sai kuin saikin puoli tuoppia paloviinaa, niin kuin monet muut häntä ennen. Tämän tilkan hän nautiskeli yksinään lähtien sitten tuttavansa, ruukin palveluksesta erotetun vasaraseppä Olli Bergströmin luo. Tämä asui lähellä ruukkia, mutta Joroisten puolella Ruokojärven kylässä. Bergström ja Hagman läksivät nyt yhdessä ostamaan lisää tulijuomaa, jota sitten saatiin tuopin verran.

Seppätoverit palasivat Bergströmin pieneen torppaan nauttimaan ostoksiaan. Koska paloviina oli hyvin ankaran makuista, mukaan sekoitettiin hieman sokeria. Ryypiskelyn jatkuessa puheet muuttuivat kärjekkäiksi ja lopulta päädyttiin käsikähmään. Ikävä kyllä torpan isäntä otti tässä vaiheessa esiin puukkonsa upottaen sen Hagman rintaan. Tämä lopetti kinastelun kertaheitolla.

Hagmanin rinnasta valui veri valtoimenaan, mutta hänen avunpyynnöistään huolimatta ei kukaan rientänyt miestä auttamaan. Vasta jonkin ajan päästä noudettiin paikalle Hagmanin vaimo, joka sitten sai kuljetettua miehensä lääkärille hevosrattailla. Vaikka vasaraseppämme sidottiin saman tien, oli avun tulon kestänyt liian kauan. Neljä vuorokautta Hagman makasi puolitajuttomana, kunnes torstaina menehtyi puukon aiheuttamaan haavaan.

Häntä jäivät kaipaamaan leski ja kolme alaikäistä lasta suuren kurjuuden keskellä. Joroisten nimismies pisti perjantai-iltana Bergströmin rautoihin ja lähetti tämän Mikkelin vankilaan. Surmaaja jätti kotiinsa vaimon ja viisi alaikäistä lasta. Pari tuoppia paloviinaa vei täten turmioon paitsi vainajan ja tappajan, niin myös kahdeksan lasta sekä kaksi vaimoa.


Vainajan Heikki Olli Hagman oli syntynyt Oravaisissa, Pohjanmaalla tammikuussa 1830. Hänen vanhempansa olivat "mästersven" Elias Hahne ja Caisa Lisa Brusk. Tuo ammattinimike tarkoitti sitä työntekijää, joka toimi hyttimestarin lähimpänä apulaisena. Oravaisissa asui samaan aikaan toinen Elias Hahne, joka oli Heikki Ollin isälle sukua. Hahnet olivat vallooneja, joita tuli Isokyrön Orisbergin ruukille runsaasti vuoden 1750 tienoilla. Suomen sukuhaaran kantaisänä pidetään mestariseppä Elias Classon Hanea, joka syntyi Ruotsin Kortforsin Karlskogassa vuonna 1711.

7.10.2010

Muistovärssy lapselle

Pienten lasten kuolinilmoitukset ovat aina liikuttavia ja Suomenkin lehdistössä nähtiin 1800-luvun loppupuolelta alkaen kauniita muistokirjoituksia pienokaisia menehtyneille. Yksi näistä ilmestyi Sanomia Turusta -lehden numerossa 80 lokakuussa 1876. Saman kuun neljäntenä päivänä oli kuollut maakauppias Johanssonin ja hänen vaimonsa Maria Josefa Ljungvistin järjestyksessä kolmas lapsi, poika Hjalmar Noak Ireneus. Ilmoituksen mukaan poikanen kuoli "tautinsa perästä rauhallisesti" kello puoli kolmen aikaan aamulla.

Muistovärssynä pojalleen vanhemmat julkaisivat tämän tekstin;

Siell' on nyt tallella hän luona Herran,
Suo, Jesus, että sinne saamme kerra
Myös mekin tulla
Ja hänen kuulla
Weisaavan woitonwirttä ilosuulla!


Tämä teksti ei ollut mitenkään ainutkertainen, sillä samaa värssyä on käytetty ja käytetään vielä nykyisinkin lapsena kuolleiden muistona.

6.10.2010

Karinaisten outo kivivalli

Pöytyän pitäjän Karinaisten läpi virtaa pieni Tarvasjoki. Tämän uoman länsipuolella, noin 130 metriä joesta, on itään viettävässä metsärinteessä omituinen kivivalli. Sen pituus on noin 100 metriä ja valli kulkee suurin piirtein kaakosta luoteeseen. Osa tästä rakennelmasta on sortunut tai purettu. Maastoltaan tämä rinne on kalliopohjaista sekametsää. Paikallistie kulkee muutamia metrejä vallia alempana ja sen sekä joen välissä on peltoa.

Kivivallin tarkoitus on hämärän peitossa, vaikka jotkut ovat arvelleet sitä esihistorialliseksi. Se vaikuttaa amatöörin silmin liian heppoiselta ollakseen puolustuslaitteen perustuksen ja taas liian hyvin tehdyltä pelkäksi pellolta kerättyjen kivien riviksi. Koska kivirakenteella on pituutta satakunta metriä, ei se sovellu ladon tai talonkaan perustukseksi. Yleensä tämän kaltaiset rakenteet ovat puolustusvalleja, mutta tässä tapauksessa herää kysymys mitä vastaan? Karinaisten kirkolta vajaan kilometrin päässä oleva rinne ei ole koskaan sijainnut strategisesti merkittävässä paikassa, vaikka Tarvasjokea pitkin on toki voitu kulkea pienillä veneillä esihistoriallisena aikana.

5.10.2010

Kaarlo Värrin ajatuksia

Huittisissa syntynyt, mutta nykyisessä Pöytyän pitäjässä elämäntyönsä tehnyt Kaarlo Värri oli talollinen, valtiopäivämies ja talonpoikaissäädyn puhemies valtiopäivillä. Tässä ominaisuudessa hän oli mm. Suuren lähetystön jäsenenä pyrkimässä Venäjän tsaarin puheille vuonna 1899. Edelleen hän puhemiehenä osallistui sekä Aleksanteri III:n hautajaisiin että tämän seuraajan, Nikolai II:n kruunajaisiin. Vuoden 1924 Kansanvalistusseuran kalenterissa Niilo Liakka kirjoitti Värristä (23.2.1839-12.1.1923) seuraavat muistosanat;

"Ani harva suomalainen talonpoika on sopusuhtaisessa henkilöllisessä kehityksessä, menestyksellisessä toimellisuudessa ja monipuolisessa sangen hedelmällisessä kansalaistoiminnassa kunnan ja seurakunnan, maakunnan, valtion ja kirkon palveluksessa kohonnut niin korkealle kuin ratsutilallinen Kaarle Wärri, joka vanhuudesta raihnaana pääsi lepoon kotonaan Pöytyällä 12. tammik. 1923."

Esimerkkinä Värrin ajatuksista olkoot hänen 17.5.1886 Kupittaan ravintolassa pidetyssä maanviljelyskokouksessa esittämänsä mietteet - kysymyksessä oli lainarahastojen hankkiminen pienille maatiloille;

"Maassamme on tänlaisista rahastoista puute. Säästöpankkeja löytyy kyllä muutamissa kunnissa, mutta ne eiwät oikein wasta tarkoitustansa, jonka tähden olisi suotawaa, että otettaisiin ajateltawaksi niitä käytännölllisiä muotoja, joilla woitaisiin saada tämä tuuma toteutetuksi. Tämä auttaisi ei ainoastaan aineellista waan myöskin siweellistä tilaa.


Saksassa Rheinin maakunnassa oli w. 1847 katowuodet. Siellä ruwettiin ensin miettimään lainakassan perustamista. Tänlaisen kassan hawaittiin jälestäkin olewan tarpeellisen. Sillä oli alussa kyllä waikeutta, sentähden kun asiaa wastustettiin, mutta 1849 perustettiin yleinen lainarahasto. Saksasta löytyy niitä nyt jo 700 eri kunnassa. Warsinaisista säästöpankeista eroaa se siinä suhteessa että se työskentelee suletussa piirissä. Tuuma on siellä nyt jo niin suuresti kehittynyt että kukin mieluisesti antaa sinne rahansa, koska ei yhtään sen jäsenistä ole tullut tappiolle.


Siellä hoitawat kunnan etewimmät miehet kassaa, ja ne ei pyydä toimestansa mitään korwausta, rahastonhoitaja ainoastaan saa pienen palkan...."

4.10.2010

Anton Kurjen hurja elämä ja kuolema

Toukokuun alkupäivinä 1908 oli käynnissä suuri tukinuitto Paimionjoessa. Kun Uudessakaupungissa sijainneen Janhuan Höyrysahaosakeyhtiön miehet ehtivät Juvan koskelle Tarvasjoella, alkoivat tukit kasaantua pahaksi ruuhkaksi. Ongelman aiheuttajaksi huomattiin pian poikittain jäänyt puu.

Tätä tukkia lähti työmies Anton Kurki hakkaamaan poikki kirveellään. Hänen vyötäistensä ympärille oli sidottu köysi, jonka avulla työtovereiden piti kiskoa Anton turvaan suman lähtiessä liikkeelle. Riuskasti Kurki nakutteli kirvellään tukkia saaden sen lopulta poikki, mutta valitettavasti muut miehet eivät olleet valppaana. Nämä eivät vetäneet Antonia riittävän nopeasti turvaan, vaan eräs alaspäin syöksyvä tukki iskeytyi häntä suoraan takaraivoon. Anton Kurki menehtyi välittömästi.

Anton oli syntynyt Kangaksen Karjalan Koiviston pitäjän Kurkelassa. Hänen isällään, talollinen Nikodemus Kurjella ja äiti Maria Josefintytär Rouskulla oli viisi lasta, joista Anton oli syntynyt kuopuksena elokuun lopulla 1880. Hän ei kuitenkaan jäänyt kotisijoilleen, vaan lähti nuorena miehenä Viipuriin. Tämä suurkaupunki taisi olla Antonille hieman liikaa, sillä keväällä 1904 hänet pidätettiin yhdessä erään työmies Mankin kanssa. Miehiä syytettiin sadetakin varastamisesta täkäläisestä hotellista. Anton ja Oskar Mankki jäivät kiinni yritettyään myydä tätä vaatetta.

Asiat lähtivät vielä pahempaan suuntaan Antonin matkatessa seuraavana vuonna Helsinkiin. Joulukuun puolivälissä oli Kurki törmännyt kaupungin kaduilla työmies Johan Konkoseen lyöden tätä puukolla rintaan. Kurjen seurassa ollut Viktor Rytkönen oli jatkanut pahoinpitelyä potkaisemalla kenkänsä korolla maahan vajonnutta, tajutonta Konkosta kasvoihin. Poliisit tulivat toimittavat onnettoman uhrin kirurgiseen sairaalaan ja vangitsi sekä Kurjen että Rytkösen.

Noin vuotta myöhemmin Anton joutui jälleen lain pitkän kouran käsiin, sillä hän oli ryöstänyt väkivaltaisesti erään myymäläkojun Helsingin rautatientorilla. Mukaansa Kurki oli saanut kahdeksan markkaa myyjätärä Anna Nikitiniltä. Pahempaa vahinkoa tuli Antonin tuhottua puukollaan koko myymäläteltan. Tuomioksi langetettiin vuosi ja 15 vuorokautta kuritushuonetta. Lisäksi Anton Kurki menetti tämän jälkeen kansalaisluottamuksen neljäksi vuodeksi.

Näiden kahden tapahtuman välillä, syyskuussa 1906 oli Anton ehtinyt olla pidätettynä epäiltynä laajasta varkausvyyhdistä Lahden kaupungissa ja sen lähistöllä. Adolf Rantanen rikostoverinaan oli Anton onnistunut haalimaan käsiinsä suuren joukon tiirikoita ja avaimia, joilla he sitten olivat ilmeisesti yrittäneet päästä käsiksi arvotavaroihin.


Ehkä on jonkinlaista kohtalon ivaa, että Anton Kurjen elämä päättyi tietyllä tapaa yhtä rajusti kuin hän oli sen elänytkin.

1.10.2010

Heikolassa palaa

Joulukuun lopulla 1888 menivät Marttilassa naimisiin jo kypsään ikään ehtineet Antti Juho Suominen ja Fredriikka Matintytär. Kodikseen tuore pariskunta löysi Heikolan kylän Anttilan eli Kylänmäen talon mailla sijainneen pienen torpan. Molempien puolisoiden sukujuuret olivat tukevasti Marttilan ja Tarvasjoen seudulla ajassa taaksepäin mentäessä. Antti Juho oli syntynyt rengin poikana Tarvasjoen Euran kylän Kirstillä, kun taas Fredriikan oli kotoisin Palaisten Hannulan talosta. Vihille mennessään Antti Juho oli jo 46 vuoden ikäinen ja Fredriikka viisi vuotta nuorempi. Ehkäpä avioparin iästä johtuen heillä ei ollut lainkaan omia lapsia. Elantonsa Antti Juho hankki suutarin ammatissa.

Fredriikan äiti Maria Antintytär oli sen onnettoman Antti Antinpojan sisko, joka jäi historiaamme yhtenä viimeisistä rauhanajalla teloitetuista lokakuussa 1824. Hänen jälkeensä nähtiin vielä kaksi kaulankatkaisua. Näistä ensimmäinen oli Nilsiässä pari viikkoa myöhemmin ja vihoviimeinen tapahtui Hämeenkyrössä toukokuun alussa 1825. Mainittakoon vielä, että elokuussa 1824 oli Loimaan Vesikoskella asunut sotilaan poika Gabriel Lunta teloitettu murhasta tuomittuna. Hän oli tappanut jääkäri Mikko Korsin neljällä veitseniskulla joulukuun alussa 1820.

Antti Juho Suominen kuoli 1900-luvun alkupuolella ja leski jäi yksin asumaan torppaansa. Maanantaisena iltana, vähän ennen puoltayötä vuoden 1907 maaliskuussa päätti Fredriikka lähteä käymään ulkona ottaen mukaansa pienen lampun. Torpan porstuassa tapahtui sitten jotain, minkä seurauksena tuosta lampusta riistäytyi tuli valloilleen. Pimeässä yössä syttynyt tulipalo huomattiin nopeasti naapureissa ja sieltä riennettiin joukolla apuun.

Koska mitään pelastusvälineistöä ei ollut saatavilla ja torppa oli hetkessä leimahtanut kokonaan liekkeihin, ei suurestakaan väkimäärästä ollut juuri apua. Kun paikalle vihdoin tuotiin tuon ajan vaatimatonta sammutuskalustoa, tyydyttiin lähinnä turvaamaan lähistöllä sijainneita muita rakennuksia.

Heti ensimmäiset paikalle tulleet olivat aavistaneet Fredriikan kohtalon, sillä häntä ei näkynyt missään. Kun kytevää rauniokasaa vihdoin päästiin tutkimaan, nämä pahat aavistukset kävivät toteen. Fredriikka Suominen löytyi keskeltä kotitorppansa jäänteitä muodottomaksi hiiltyneenä. Hän ehti asua itselleen rakennuttamassaan torpassa vain pari vuotta.

Palanut mökki oli vakuutettu ja poliisi ryhtyi tutkimaan kuolemantapausta sekä sen aiheuttanutta tulipaloa.

Blogitekstisuositus

Muslimi, josta tuli kristitty

Nakkilan seurakunnan vierasseurakuntalaisten luettelosta löytyy todella mielenkiintoinen tapaus elokuulta 1880. Mainitun kuukauden 15. päiv...