Sammatin haudattujen luettelossa on maaliskuun 19. päivän kohdalle vuonna 1884 merkitty kuolleeksi "Täysin palvellut Rofessori Kanslianeuvos ym. Elias Lönnrot Haarjärven Lammilta. Hänet haudattiin juhlallisin surumenoin huhtikuun kolmantena päivänä. Kuolinsyyksi on kirjattu "vanhuus".Reilu viikko ennen professori Lönnrotin kuolemaa on haudattujen luettelossa huomattavasti karumpi merkintä kuolinsyystä. Lönnrotin kanssa samassa kylässä, mutta Katavan talon mailla asui tuohon aikaan edellisenä vuonna naimisiin mennyt pariskunta Jakob Ojanen ja Eriika Gustaava Linden. Jakob työskenteli renkinä joko Katavalla tai sitten appipuolensa, Henrik Johan Lindenin torpassa. Eriika Gustaava oli nimittäin Edla Eriika Eliaksentyttären avioton lapsi ja äiti Edla oli vasta useita vuosia myöhemmin mennyt avioon torppari Lindenin kanssa. Tästä huolimatta Eriika Gustaava käytti isäpuolensa sukunimeä. Siitä, oliko hän sitten todellisuudessa tämän biologinen lapsi, ei ainakaan itselläni ole tietoa.
Eriika Gustava kuoli myrkytykseen Sammatin haudattujen luettelon perusteella. Äkkiseltään voisi ajatella, että nuori torpparivaimo olisi syönyt esimerkiksi jotain pilaantunutta. Tosin talvisaikaan esimerkiksi liha tai maito säilyi hyvin, joten mitään suurempaa vaaraa ei luulisi olleen. Tässä yhteydessä huomiota herättää aviomiehen kohdalle rippikirjaan merkityt lisätiedot; Musta kirja n:o 64 ja "lähtö" -sarakkeen toteamus "1885 Siperia". Arkistolaitoksen on digitoinut Sammatin seurakunnan rikosluetteloita ja niistä löytyykin paljon synkempi tieto kuolinsyystä. Näin ollen kyse on paljon pahemmasta asiasta kuin pelkästä ruokamyrkytyksestä.
Onneksi Arkistolaitos on digitoinut myös Sammatin seurakunnan rikosluetteloita. Merkintä 64 vuodelta 1885 kuuluu paljastaa asian koko karmeuden;
"Renki Jaakko Enockinpoika Ojanen Haarjärven Katavalta tuomitti Karjalohjan pitäjän käräjäkunnassa 21.6.1884 vaimonsa myrkyttämisestä kuolemaan. Hänen Keisarillinen Majesteettinsa muutti 24 p. tammikuuta 1885 tuomion niin, että Jaakko Ojanen, kärsittyään ensin 28 vuorokautta vesileipävankeutta, lähetetään elinkautiseen kaivostyöhön Siperiaan."
Aviomies oli siis surmannut vaimonsa vain muutama kuukausi häiden jälkeen. Nimimerkki "Aatu" kertoi Sanomia Turusta -lehdelle lähettämässään kirjeessä tapahtuneesta seuraavaa;
"Tämän kuun alkupuolella vangittiin täällä eräs mies Harijärven kylässä syytettynä vaimonsa murhasta, joka kuoli 7 p:nä tätä kuuta. Tämä oli kohta alussa epäiltävä asia, koska tätä ennen oli havaittu hänellä erästä markkuliainetta, jota arveltiin antaneen vaimollensa. Ensin kielsi hän kiven kovaan olevansa syypää tähän hirmutyöhön, mutta vihdoin tunnusti hän, että hänellä oli mainittua aineitta, jota sanoi saaneensa eräältä kulkukauppiaalta."
Jaakko Ojanen oli anonut armoa ennen lähtöään varmaan kuolemaan vaarallisessa kaivostyössä kaukana Venäjän takamailla, mutta tähän ei suostuttu. Eräs P.E. Lindholm tiesi läheisessä Kiskon pitäjässä itse paikan päältä palattuaan kertoa, että Ojanen joutui Siperiassa ensin Aleksandrovksin tehtaalle Irkutskin lähelle ja 1887 Nertšinskin Serentuihin.
Mitä tuo "markkuli" sitten oli. Elias Lönnrot oli sitä mieltä, että kyseessä oli arsenikki. Kulkukauppiaat myivät tätä ainetta ketunmyrkyksi. Sanan taustalla on Merkurius, joka astrologiassa oli elohopean tähti. Suomen kieleen juurtui jo varhain markkulin rinnalle sana merkuri. Molemmat tarkoittivat voimakkaita myrkkyjä. Ruotsin kielen muutamissa murteissa nämä sanat olivat synonyymeja nimenomaan arsenikille. Kun Ojanen vielä kertoi saaneensa aineen kulkukauppialta, voi myrkyn luonnetta pitää selvitettynä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti