analytics

Kirkonvaras Simo Greek?

Vuoden 1685 talvikäräjillä Marttilan kirkkoherra Simo Greek syytti emäseurakunnan kirkonisäntää, entistä lainlukijaa Gabriel Melartopaeusta siitä, että tämä oli edellisenä syksynä pidetyssä rovastintarkastuksessa nimittänyt häntä kirkonvarkaaksi.

Asiaa tutkittaessa kävi ilmi, että kirkkoherra Greek oli helmikuussa 1684 antanut pitäjänapulainen Krister Bergerukselle luvan haudata vaimonsa rovasti Platessan sukuhautaan, joka sijaitsi kirkon permannon alla. Kun sitten lukkari Knuutti Yrjönpoika ja kirkonnikkari Heikki Jaakonpoika Muti olivat hautaan tilaa saadakseen (haudassa oli yli 40 kirstua) nostaneet sieltä ylös rovasti Platessan ja hänen vaimonsa kirstujen vanhanaikaisen korkeat kannet, kirkkoherra Greek oli ottanut toisesta niistä pois kyynärän pituisen ja 4-5 luotia painavan hopearistin käyttääkseen sen kirkon vanhan ehtoolliskalkin isontamiseen.

Myöhemmin keväällä kirkkoherra oli hankkinut toimenpiteelleen sekä kirkkoneuvoston että piispan suostumuksen, mutta syksyllä Melartopaeuksen haukuttua häntä rovastintarkastuksessa kirkonvarkaaksi hän oli naulattanut ristin takaisin kirstunkanteen.

Melartopaeus puolestaan vetosi nyt 28.11.1666 annettuun hautojen rauhoittamista koskeneeseen asetukseen, huomauttaen, että Greekin olisi pitänyt joka tapauksessa hankkia lupansa etukäteen. Samalla hän väitti, ettei kirkkoherralla ollut mitään tekemistä Platessan haudan kanssa, vaan että se kuului kappalainen Matias Judiukselle, pitäjänapulainen Krister Bergerukselle sekä kraatari Juha Erkinpojalle, jotka olivat edesmenneen rovastin lähimpiä perillisiä.

Tähän kirkkoherra Greek huomautti, että hänellä oli hautaan yhtä hyvä oikeus kuin näilläkin, koska hänen vaimonsa oli Platessan vaimon sisarentyttärentytär.

Lopuksi juttu päättyi siihen, että kihlakunnanoikeus tuomitsi Melartopaeuksen 40 markan sakkoon aiheettomasta herjauksesta. Hänen tapaus oli siis tappio, mutta jälkimaailmalle jäi käräjöinnin tiimoilta arvokkaita kulttuurihistoriallisia tietoja. Jutun pöytäkirjoista käy ilmi, että vuonna 1631 haudattujen rovasti Platessan ja vaimonsa ruumiit olivat 54 vuoden jälkeen yhä täysin tunnistettavissa. Rovasti makasi arkussaan mustaan verkatakkiin, mustaan samettimyssyyn ja valkoiseen röyhelökaulukseen puettuna, kun hänen vaimollaan oli yllään palttinainen vaatekerta. Hopearistien lisäksi arkuissa oli hopeiset vuosiluvut ja nimikirjoitukset.

Ilmeisesti Platessan sukuhauta oli tiilestä muurattu. Toinen marttilalainen sukuhauta, josta on hieman enemmän tietoja, oli hirsistä salvottu Prunkilan Prungin hauta. Se oli Isonvihan jälkeen niin lahonnut, että seurakunta otti haudan pois Prungin talon omistuksesta. Vuonna 1751 talon silloinen isäntä Yrjö Yrjönpoika sitten lunasti paikan uudelleen 15 kuparitaalerilla ja laitatti sen kuntoon.

Lähdeteoksena Aulis Oja : Marttilan Historia (1959) - Oja antaa alkuperäiseksi lähdeviitteeksi Greekin tapauksessa VA cc 13: 15-24




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Blogitekstisuositus

Habsburgit ja sisäsiittoisuus