analytics

Kirkkoherra, sotilasherra ja kasvattitytär

Kirkkonummen Vårnäsin rusthollissa huhtikuun 27. päivä vuonna 1870 syntynyt Anna Lovisa Vilhelmina Warelius menetti isänsä Wilhelm Ferdinandin ollessaan noin kahden vanha. Wilhelm Ferdinand oli tullut Vårnäsiin Brenner -sukuisten omistajien jälkeen. Hänellä oli takanaan lyhyt opiskelu Helsingin yliopistossa, mutta sieltä Wilhelm oli tullut erotetuksi huonon käytöksen takia. Oltuaan vain muutaman vuoden mainitun kirkkonummelaisen suurtilan isäntänä, hän menehtyi hukkumalla onnettomuudessa.

Wilhelmin vaimo, Annan äiti Vivika Lovisa Elmgren oli kotoisin Marttilan pitäjästä, Lounais-Suomesta. Vivika oli ollut aiemmin naimisissa turkulaisen kauppiaan, Ernst Branderin kanssa. Ernstin kuoltua tämä Marttilan silloisen kirkkoherran tytär nai Wareliuksen. Kun toinenkin puoliso Vivikan viereltä oli kuollut ennen aikojaan, meni hän naimisiin kapteeni Stepan Ivanovitsch Aldadanoffin kanssa.

Tämä liitto päättyi Vivikan kuolemaan helmikuun lopulla 1889. Koska lain edessä Anna Lovisa Vilhelmina oli vielä alaikäinen, tarvittiin hänelle holhooja. Tähän luottamustoimeen tulivat hänen äitinsä sisar Selma Albertina Elmgren ja miehensä kenraalimajuri Fredrik Adrian Elers.

Elers -suku oli lähtöisin Loimaalta ja sen esi-isänä pidetään vuosina 1689-1749 elänyttä Johania. Hänen neljä lastaan asuivat kaikki Loimaan seudulla ja vuonna 1712 syntyneen Claes Johanin pojanpojan poika, Fredrik Adrian Elers nousi yhdeksi suvun maineikkaimmista jälkeläisistä.

Fredrik Adrian syntyi Euran kappelissa (Tarvasjoella) kesällä 1838 ja kuoli Helsingissä tammikuussa 1912. Hänen äitinsä Helena Juhontytär oli kotoisin Marttilan Tiipilän kylän Ali-Martin talosta ja tätä kautta Fredrik Adrian lienee tutustunut tulevaan vaimoonsa, rovasti Johan Elmgrenin tyttäreen, Selma Albertinaan.

Fredrik Adrian Elers meni 1854 vapaaehtoisena Turun ensimmäiseen tarkk'ampujapataljoonaan ja siellä hänestä tehtiin Uskelan komppanian aliupseeri. Itämaisten sodan aikaan 1854-56 Elers oli vanhemman aliupseerin asemassa Turun, Uudenmaan ja Rauman rannikkopuolustuksess. Pari vuotta sodan päättymisestä hänet ylennettiin vänrikiksi Narvan jalkaväkirykmenttiin. Hänen sanotaan kunnostautuneen erityisesti Baloschevan taistelussa 1863.

Turkin sodan alkuvaiheessa Fredrik Adrian loukkasi jalkansa ja tästä vaivasta tuli elinikäinen. Hän joutui reserviin, mutta 1880 Elers palasi aktiivipalvelukseen. Kahdeksan vuotta myöhemmin hänet ylennettiin everstiluutnantiksi ja samalla 50 -vuoden ikään ehtinyt miehemme joutui Kalvarijan sotilaskäskynhaltijaksi Itä-Preussiin, lähelle Königsbergiä. Hieman myöhemmin hän sai everstin arvon ja joutui Stavropoliin, Pohjois-Kaukasiaan samoihin tehtäviin. Fredrik Adrian Elers otti eron armeijastsa 20.5.1895 kenraalimajurin arvolla.

Anna Lovisa Vilhelmina Varelius lienee oleskellut äitinsä ja isäpuolensa kanssa itsekin Kaukasiassa. Äiti Vivika nimittin kuoli 1889 Vladikavkasissa, nykyisen Pohjois-Ossetia-Alanian tasavallan pääkaupungissa. Sinne perheen oli vienyt Stephan Aldadanoffin sotilasura. Hänestä tuli vaimonsa kuoleman aikaan Turkestanin linjapataljoonan komentaja everstin arvolla. Erään sanomalehtileikkeen perusteella näyttäisi siltä, että eversti Aldadanoff kuoli vuotta myöhemmin Samarkandissa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Blogitekstisuositus

Habsburgit ja sisäsiittoisuus