Karinaisten raha-asioita 1880-luvulla

Noin 120 vuotta sitten silloisessa Karinaisten pitäjässä oltiin huolissaan ns. tavallisen työväen palkoista ja käytöksestä. Vaikka monet valittivat tuohon aikaan rahanpuutetta, niin eräille rengeille kerrottiin maksettavan jopa 200 markan palkkaa vuodelta. Tämän lisäksi tulivat vielä ns. parseelit eli esimerkiksi vaatekankaat tai tietyt elintarvikkeet.

Sanomalehti Auraan kirjoittanut tuohtunut pitäjäläinen oli sitä mieltä, että renkien olisi pitänyt pystyä laittamaan jotain säästöön vanhuuden varalla. Palkkahan oli korkea, mutta tavarat halpoja. Lähistöllä sijaitsi kaksikin pankkia, Marttilassa kunnan säästöpankki ja Kyrössä postisäästöpankki. Kummatkaan eivät saaneet Karinaisten rengeistä innokkaita asiakkaita, vaan rahat hävisivät maailman turuille. Yleisesti oli kuultu työmiesten sanovan lohdukseen, että "mennään ruotoon sitte, kun työstä wäsytään". Ruotu oli tiettyjen talojen muodostama yksikkö, joka jakoi keskenään niiden huolenpidon, jotka eivät sitä itse kyenneet tekemään.

Samaan hengenvetoon tuo tuntemattomaksi jäävä karinaislainen ihmettelee 1880-luvun verotuksen kiemuroita. Kunnallisvero iski ankarasti mm. niihin, jotka olivat eläneet säästäväisesti ja pistäneet varojaan pankkeihin. Erityisesti tuntui aikalaisia kismittävän se, että jopa kolme kertaa tavallista työmiestä paremmin ansaitseva käsityöläinen ei maksanut tätä enemmän veroja, koska tuhlasi tulonsa viinaan. Olihan syytä olettaa, että kova ryyppymies tulisi lopulta kunnan rasitteeksi työkyvyn mentyä. Sen sijaan siivo, työteliäs mies joutui maksamaan ikänsä korkeita veroja ja pärjäämään omillaan vanhanakin.

Rahan käyttö oli tuolloin pitäjässä muutoinkin tapetilla, kun Karinaisten kirkkoa piti korjailla. Lähinnä oli kyse kirkon katon kattamisesta galvaanisella pellillä. Alunperin 1800 neliökyynärän kokoisen alan peittämiseen oli ajateltu paanuja, mutta niitä olisi tarvittu lähes 29000 kappaletta arvoltaan 5760 markkaa. Sen sijaan peltikaton hinnaksi budjetoitiin ainoastaan 2300 markkaa.

Kustannus-arvio tehtiin syksyllä 1887 ja vuoden aikana tuotteiden hinnat nousivat jonkin verran. Niinpä lopulliseksi hinnaksi tuli 2646 markkaa eli pelti oli noin 3000 markkaa paanuja edullisempi vaihtoehto. Ikävä kyllä suomalainen teollisuus ei tästä urakasta hyötynyt. Viipurissa tehty pelti oli niin huonolaatuista, että Karinaisissa päädyttiin käyttämään ruotsalaista levytavaraa. Kun katto sitten oli valmis, käytettiin vielä pari sataa markkaa uuden ukkosenjohdattimen kytkentään.

Kuvassa Karinaisten kirkko kesäkuussa 2009