analytics

Kauppiaan tytär hyväntekijänä ja turkulaisesta köyhäinhoidosta

Keväällä 1871 julkaistiin Turun kaupungissa "Ehdotus ohjesääntöön yleiselle waiwaishoidolle". Tässä parikymmentä sivua käsittävässä dokumentissa käsitellään köyhäinhoitoa monipuolisesti ja osin hyvin modernisti. Tosin pykälä 30 antaa miettimisen aihetta vielä nykyäänkin, kun puhutaan siitä, mitä kaikkea voidaan verovaroin kustantaa;

"Sellaiset raajarikkoiset ja itseänsä elättämään kykenemättömät ihmiset, jotka tiettäwästi irstaisen tai pahantapaisen elämän kautta itse owat olleet köyhyyteensä syypäät taikka owat tulleet törkiöistä rikoksista tuomituiksi, owat, koska he waiwaistenhuoneesen sisään otetaan, erinäisissä huoneissa säilytettäwät eikä muitten waiwaisten joukkoon sekoitettawat, sekä,
tilaisuutta siihen ollessa, annettawat hoidettawiksi maalla, kussa heidän entinen elämänsä on wähemmin tunnettu."

Artikla kaksi on otsikoitu "Waroista waiwaishoito-kustannusten maksamiseksi sekä niiden ylöskannosta". Tämä teksti sisältää tietoja aina vuodesta 1786 lähtien niistä yksityishenkilöistä, jotka ovat testamentanneet tai muutoin lahjoittaneet varoja kaupungin köyhäinhoidolle. Luettelon ensimmäinen hyväntekijä on "komisarius" Hans Wiithfooth, joka kolmantena päivänä syyskuuta 1786 antoi tuhat riksiä Ruotsin valtakunnan velkaseteleinä. Tämä vastasi noin 1380 markkaa.

Listan kahdeksantena on kauppiaantytär Anna Maria Lunderberg, joka heinäkuun toisena 1819 antoi testamentillaan samat 1000 riksiä eli 1380 markkaa vaivaishoitoon. Testamentin mukaan pääoman korot piti vuosittain jakaa kuuden kauppiaan- tai käsityöläislesken taikka tyttären kesken, jotka olisivat köyhiä sekä kunniallisia ja rehellisestä käytöksestään tunnettuja. Annan isä Jonas Lunderberg oli syntynyt Kiskon Leilän rusthollissa 1728. Hän omisti Turun kaupungissa talon nro 152, jonka nimenä oli Vesa & Rampu. Samoin hänelle kuului Luostarikorttelin talo nro 120. Jonas työskenteli Turun raastuvanoikeudessa apulaisena, mutta toimi sittemmin kauppiaana. Vuonna 1770 hän osti itselleen Ristimäen rusthollin Raisiosta.

Jonaksen ensimmäinen vaimo oli Eva Lydeman ja tämän kuoltua hän nai Anna Christina Ytterin. Kaikki Jonaksen lapset olivat toisesta aviosta, sillä Eva oli kuollut vain muutaman kuukauden kuluttua vihkimisestä. Anna Maria syntyi perheen esikoisena maaliskuussa 1772. Hän kuoli naimattomana ja lapsettomana heinäkuussa 1819. Edellä mainittu testamentti oli tehty vain muutamia päiviä ennen Anna Marian kuolemaa, joten hän on todennäköisesti tiennyt sairastamansa keuhkotaudin koituvan kohtalokkaaksi hyvin pian.

Olen aikaisemminkin kirjoitellut tästä samasta perheestä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Blogitekstisuositus

Habsburgit ja sisäsiittoisuus