analytics

Tarmokas piispamme

Helsingin Wiikko-Sanomia 15.12.1882
Pitäjänapulaisen poikana Alastaron Männistöllä vuonna 1821 syntynyt Anders Johan Hornborg teki merkittävän uran luterilaisen kirkkomme palveluksessa. Hän tuli ylioppilaaksi 1841 ja kolmea vuotta myöhemmin hänestä leivottiin jo maisteri. Paria vuotta myöhemmin hän sai nimityksen varanotaariksi Turun tuomiokapituliin.

Työnsä ohessa hän opiskeli valmistuen jumaluusopin kandidaatiksi 1858 sekä edelleen lisensiaatiksi 1860. Vuonna 1863 hänet juhlallisesti vihittiin tohtoriksi ja pian hän sai kreikan kielen lehtorin viran Turun lukiossa. Sieltä tie vei 1867 Mikkelin ja edelleen 1876 Helsingin kaupungin kirkkoherraksi. Tällä välin eli 1870-73 hän ehti työskennellä myös Porvoon tuomiokapitulin asessorina. Vuonna 1878 Anders Johan Hornborg tuli Porvoon tuomiorovastiksi ja uran huipennuksena hänet äänestettiin Porvoon hiippakunnan piispaksi marraskuussa 1878. Oman pappissäätynsä edustajana hän istui vuosina 1872, 1877-78 ja 1882 valtiopäivillä ollen viimeksi mainittuna aikana myös puhemiehenä.

Anders Johan Hornborg osoitti uupumatonta tarmoa, sillä virkojensa lisäksi hän otti osaa lukuisiin muihin luottamustoimiin ja työryhmiin. Vuosina 1851-56 hän toimi sihteerinä kirkkolakia, virsikirjaa, katekismusta ja käsikirjaa varten asetetuissa komiteoissa, 1879-80 koulukomitean jäsenenä, pappissäädyn sihteerinä valtiopäivillä 1863-64 ja uudelleen 1867. Lisäksi Hornborg oli Porvoon hiippakunnan papiston edusmies 1872 ja 1877-78 valtiopäivillä. Vuonna 1877 hän lisäsi tehtäviinsä yleisen valitusvaliokunnan sekä hieman aiemmin pappissivistyksen asiaa tutkimaan asetetun komitean puheenjohtajuuden.

Hartaana suomalaisuusmiehenä Hornborg teki 1879 anomuksen "että uusia oppilaitoksia suomi opetuskielenä perustettaisiin kaikkialla, missä tarve vaatii, että Mikkelin lyseo muutettaisiin suomenkieliseksi, että kouluopetus toisessa kotimaisessa kielessä asetettaisiin paremmalle kannalle ja että armollinen asetus suomen kielen tasa-arvosta ruotsin kanssa kokonaisuudessaan ja supistamatta pantaisiin täytäntöön". Nämä ansiokkaat ja järkevät vaateet pappissääty sitten hyväksyikin.

Hornborgilla riitti intoa vaikka muille jakaa ja 1848-52 hän toimitti "Åbo Tidningar" -lehteä. Samoin hän julkaisi pari matrikkelia, toisen Turun arkkihiippakunnan ja toisen koko maan papiston viroista. Kolmaskin osa oli suunnitteilla, mutta ankara sairaus myöhemmällä iällä pakotti piispamme luopumaan näistä aikeista.

Kovin montaa vuotta ei Anders Johan Hornborg ehtinyt piispan virkaansa hoitaa, sillä jo vuoden 1883 alussa hän oli pahasti sairaana. Tuoni korjasi lopulta omansa saman vuoden joulukuun alussa, hieman ennen hänen 63 -vuotispäiviään.

Kuten niin usein suomalaisilla pappismiehillä, oli Anders Johaninkin suku täynnä tämän säädyn edustajia. Hänen isänsä, poikansa täyskaima kuoli Karkun kirkkoherrana. Isoisän isä Pehr Hornborg oli puolestaan rykmentinpastori, joka asui juuri Karkussa. Tämä isä Petter H. oli hänkin rykmentinpastori, kun taas Petterin isä Johan Hornborg kuoli Tyrvään kirkkoherrana. Hornborg -suvun kantaisä Suomessa oli turkulainen muurarimestari Bogislaus, joka oli tullut maahamme Pommerista.

Anders Johan Hornborgin äiti, Katarina Corpolander oli Noormarkun kappalaisen tytär. Katarinan isänäidin isä oli Säkylän kirkkoherra Henrik Laihiander, jonka kautta löytyy sukuyhteys Loimaan seudulle. Henrikin appi oli venäläisten Isovihan aikaan kuoliaaksi kiduttamana Loimaan kirkkoherra Matias Rungius, jonka suku oli lähtöisin Onkijoen Ryngän talosta.

Tämän hengästyttävän nimilajitelman lisäksi voisi helposti luetella useisiin kymmeniin nousevan pappisjoukon serkkuja, pikkuserkkuja ja edelleen näiden lapsia, jotka kaikki olivat Anders Johanin sukua. Hänen vanhempiensa suvuissa pysyttiin kirjaimellisesti "säädyn mukaisessa seurassa".

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Blogitekstisuositus

Habsburgit ja sisäsiittoisuus